Tankavaara

Tankavaara ja kullanhuuhtojat (=goldwäscher) kuuluivat elämääni jo vuosia ennen kuin Juuso tuli koirakseni. Tunsimme kyllä Iipan kanssa  toisemme jo silloin, olimmehan saman koirakerhon jäseniä.
Harrastin saksanpaimenkoirani Roopen kanssa monenlaisia asioita, palveluskoirakokeissa meillä oli maastojälki päälajina.

Saksanpaimenkoirasta on moneksi, talkoilimme yleisötapahtumissa mm. talvella kyyditettiin lapsia ahkiolla.
Roopen kasvattaja oli osakkaana vartioinitliikkeessä joten vartiointitehtäviä
 oli tarjolla. Markkinoitten aikaan torilla Roope vartioi öisin kauppiaitten kojujen koskemattomuutta. Se sai myös oman "virkakortin".


Osallistuimme Roopen kanssa useana vuonna kullanhuuhdontakisojen järjestyksen valvontaan Tankavaarassa. Partioimme illat ja yöt, nukkumaan pääsimme vasta aamulla.
Komea koirani sai ihailijan lähettipojasta, joka alkoi kiertämään kanssamme milloin muilta tehtäviltään ehti.

Vuosien vieriessä lähtettipoika varttui ja yleni ensiaputehtäviin, mutta kiinnostus Roopea kohtaan ei laantunut. Jokavuotisesta tapahtumasta tuli odotettu tapaaminen ja kiersimme entistä tiiviimmin yhdessä..

Nuorimies hankki ajokortin, suuri tapaus nuorelle sekin, mutta varsinaisen yllätyksen hän järjesti myöhemmin; hän toi kihlattunsa Tankavaaraan. Aikaisemmin olimme tavanneet vain kisoissa, tästä alkoi entistä tiiviimpi yhteydenpito näiden nuorten kanssa. He hankkivat itselleen kaksi saksanpaimenkoiraa : )
Silloiset nuoret ovat nykyään kumpikin tahollaan naimisissa, mutta kummankin perheen kanssa on yhteys säilynyt, vaikka kullanhuuhdontakisat ovat olleet osaltani historiaa jo parisenkymmentä vuotta.

Vilma

Villma esittelee laumaansa ja uutta harrastustaan.
 Se kuuluu olevan jo melkoinen jalkapallon pelaaja. Kuvassa myös sen valmentaja : )

Olisikohan tässä kuvassa  menossa pelistrategian hiominen....










Kiitos Anne näistä kuvista, ne kertovat enemmän kuin tuhat sanaa!
On hienoa nähdä, että Vilma on lauman täysvaltainen jäsen.

Nella-pienokainen

Näin loppiaisena sopii vielä palata jouluisiin tunnelmiin. Vanhan perinteen mukaanhan vasta Nuutti joulun poies vie.





Ilokseni olen saanut kuvaterveisiä Petronellan perheeltä. 
Kuvanotto-
tilannetta tuntematta voisin päästää mielikuvituk-
seni valloilleen.            

                     Voisin kuvitella Nella-pienokaisen valmistautuvan esittämään koiramaisen yksinlaulun perheensä iloksi, niin keskittynyt ilme on neitokaisen naamalla... 

Rovaniemelle odotellaan  Kennel Lapland'siin uutta kääpiösnautseripentuetta syntyväksi helmikuun alussa, joten mielenkiintoisia aikoja on odotettavissa. Harrastus yhdistää ihmisiä, koirauutisia seurataan kennelistä tai paikkakunnasta riippumatta.
Koiraharrastukseni myötä olen saanut vuosikymmeniä kestäneitä kaveruuksia, joita tuskin muuten olisi olemassa. Eräs harrastustani ja kavereitani yhdistävä paikka on Tankavaara ja kullanhuuhdontakisat. Tähän aiheeseen palaan varmasti myöhemmin, se on pitkä ja monivaiheinen tarina.

Ympäristöoppia ja askartelua

Tämä näkymä Rokelta on sama kuin uudenvuoden yönä kuvattu, vain hiukan eri kohdasta ja kuvakin on vanhempi.

Kahden pipon pakkasista huolimatta on hyvä käydä haukkaamassa happea ja niinpä suuntasin askeleeni taas kerran Rokelle.  

Hämmästykseni ja iloni oli suuri, kun huomasin rakettien pakkausten kadonneen maasta! Joko ampujat ovat tulleet järkiinsä tai talkoohenkinen ulkoilija on kerännyt jätteet.

Olen itsekin harrastanut ympäristön siivousta erään lenkkeilykaverini kanssa. Meillä on usein tapana keräillä lasin sirpaleita metsästä ja laavujen siivous on ollut paitsi yleishyödyllistä myös hauskaa!

Tämän kuvan laavulla keräsimme muovipussiin maatumattomat roskat ja maatuvat kannoimme lähellä olevalle suolle. Tekijä oli työnsä näköinen!

Lopuksi teimme tulet ja paistoimme makkaraa, söimme ja nautimme työmme tuloksista.

Laavu pysyi koko kesän siistinä, joten moni muukin on osallistunut talkoisiin.

Käymme melko usein kiertämässä Korkalovaaran luontopolun, jonka puolivälissä tämä laavu on.

Toisen kerran samaisen kaverini kanssa  laavulle kävellessämme siellä oli ryhmä päiväkotilapsia ohjaajineen myös siivoamassa ympäristöä!

.....ja tervetuloa vuosi 2011...

Rokella ei ollut ainoatakaan uudenvuoden vastaanottajaa illalla yhdentoista aikoihin !
Olin vallan ihmeissäni moisesta.
Panin kyllä merkille muita vuosia hiljaisemman räiskeen matkalla Rokelle, mutta paikan autius silti hämmästytti. Vain sieltä täältä harvakseltaan näkyvät raketit muistuttivat vuoden vaihtumisesta.

Näkymä Rokelta Vennivaaran ja Ylikylän suuntaan..missä raketit ? Varmaankin kiristyneet määräykset ilotulituksista vaikuttavat hiljaiseloon.

Rakettien paukuttelu on kenties enemmänkin nuorten aikuisten huvia kuin varttuneempien.

Nuoriso on kautta aikojen alottanut paukuttelun jo alkuillasta. Siitä oli kyllä merkkejä täälläkin, näitä tyhjiä pakkauksia ei viitsitä kantaa pois.

Jää hyvästi vanha vuosi!

Happy New Year!
Toivotan lukijoilleni  kaikkea hyvää Uudelle Vuodelle!

Säilyttäköön uusi vuosi sen mitä rakastat, tuokoon tullessaan sen mitä kaipaat ja vieköön mennessään sen mitä taakkana kannat.
Kulunut vuosi osaltani kului pentusuunnitelmia toteuttaessa. Pennut kasvoivat luonani luovutusikään saakka ja muuttivat uusiin koteihinsa joulun alla. Jokaista kaipaan sen oman persoonallisuuden tähden. Toivon ja uskonkin saavani seurata Nellan, Vilman, Sulon ja Eetun elämää ja kuulumisia.
En ole unohtanut Leviäkään =Lapland's Arctic Angstrom, jonka kanssa olen saanut seurustella. Odotan tapaamistamme....
Taivaanrannalla vuosi vaihtuu vailla erityisiä seremonioita, mutta taidanpa ulkoiluttaa kameraani illalla Rokella. Se on kuusikymmenluvulla suljettu kaatopaikka, josta on hyvät näköalat joka suuntaan. Ihmisillä on tapana kokoontua sinne ampumaan raketteja joka uudenvuoden aattona.
Paikalla toimi jossain vaiheessa myös laskettelurinne. Korkeusero ei nähtävästi riittänyt kilpailemaan Ounasvaaran kanssa ja laskettelusta muistuttaa enää hissirakenteiden kivijalka alhaalla.
Roke on suosittu ulkoilupaikka kaikenikäisten rovaniemeläisten keskuudessa komeitten näköalojensa vuoksi. Varsinkin kevättalvella pulkkamäki kerää lapsiperheitä nauttimaan ulkoilusta yhdessä. Itse käyn myös usein siellä maisemia ihailemassa, varsinkin revontulet näkyvät parhaiten sieltä. Kutsun paikkaa omaksi Kotitunturikseni.

Pakkaspäivän tarinointia

Vuoden pimein aika kynttilöineen alkaa olla takanapäin, päivä päivältä valon määrä lisääntyy ja pian saamme nauttia aurinkoisista talvipäivistä.
Pakkanen kuuluu talveen ja lämpimät vaatteet mahdollistavat virkistävän ulkoilun.

 Muistanpa kuitenkin sen hurjan pakkastalven reilun kymmenen vuotta taaksepäin, jolloin pakkanen huiteli puolivälissä viittäkymmentä Rovaniemelläkin. Kävelin neljän kilometrin työmatkat mennen tullen, auton jätin kotiin suosiolla. Olin silloin työssä paikallisessa kuljetusyrityksessä, jonka kalusto joutui koville pakkasissa, mutta pidettiin kunnossa ja tien päällä. Hattua nostan vieläkin asentajille ja kuljettajille.

Lapsuudessani talvi oli pienelle koululaiselle sitkeyttä kysyvä, kuten kaikille muillekin auratuista teistä syrjässä asuville. Kyläteillä liikuttiin hevosilla harvakseltaan ja lumituiskut hävittivät tien näkymättömiin. Jokapäivä me velipojan kanssa kahlasimme kilometritolkulla kouluun eikä siinä ollut mitään ihmettelemistä. Saimmepa siinä rautaisen terveyden, joka on kantanut näihin päiviin saakka.
Viisikymmenluvun lasten elämä oli vallan toisenmoista muutenkin, aikuisilla oli muutakin tekemistä kuin vahtia perillisiään. Opimme itse "katsomaan eteemme", eikä minulle koskaan sattunut haaveria kaikista vaaranpaikoista huolimatta. Toisin kuin velipojalle, häntä puri koira, potki hevonen ja kantapääkin särkyi polkupyörän pinnojen väliin. Enkä varmaan jäänyt pekkaa pahemmaksi touhuamisissani!

Kolme sukupolvea Goldwäschereitä

Three Goldwäscher generation

Kaivelin kuva-arkistojani ja löysin kuin löysinkin kolmen sukupolven yhteiskuvia.

Kuvissa ovat uusimman Goldwäscher-pentueen isät vasemmalta Junnu-Luxu-Juuso- ikäjärjestyksessä nuorimmasta vanhimpaan.

 Muistan tämän päivän hulinan; meitä oli kolme ihmistä ja viisi koiraa vilistämässä hangella. Potrettiin saimme Junnu-pennunkin rauhoittumaan kokeneitten koirien esimerkin voimalla. Päivä oli hauska ja kuvien avulla voimme palata sen tunnelmiin.

 

Valitsimme aikanaan Juuson kanssa  asuinpaikkamme koiramaisten ulkoilumaastojen perusteella. Kotini vieressä on metsää ja pikkujänkiä, joissa on aukeata tilaa pitää koiria irti. Ne irtoavatkin melko kauaksi, nuolen osoittamana tutkimusretkellään Luxu...

Merry Christmas time to my reader

On Christmas Eve  the sunrises for a while above horizon in Rovaniemi.
This outlook is from Taivaanranta.
In  Finnish Taivaanranta= horizon in English  : )









Joulurauha on laskeutunut ylle maan. Taivaanrannalla vietetään hiljaiseloa, mutta ei suinkaan onnettomana. Mieli on kaiken touhuamisen jälkeen seesteinen ja
ajatuksissa ovat kaikki läheiset, muistoissa poisnukkuneet.

Taivaanrannalla hiljenee...

Valmistaudumme elämämme ensimmäiseen jouluun jokainen omassa uudessa kodissamme.



Tänään haettiin viimeinen pentu uuteen kotiinsa ja me Iipan kanssa herkistelimme hetken hakijoiden auton perävalojen kadottua.
Tähän olemme tähdänneet; jokaiselle pennulle oma hyvä koti, vaan miksi tuntuu niin haikealta....

Olemme saaneet jo viestejä pentujen kuulumisista ja kotiutumisista uusiin koteihinsa, kaikilla tuntuu sujuvan mukavasti. Kiitos niistä, meille kummallekin on tärkeätä, että pentu tuottaa iloa perheelleen.

Toivotan kaikille lukijoilleni hyvää ja rauhallista joulua sekä onnea ja menestystä vuodelle 2011