Tankavaara

Tankavaara ja kullanhuuhtojat (=goldwäscher) kuuluivat elämääni jo vuosia ennen kuin Juuso tuli koirakseni. Tunsimme kyllä Iipan kanssa  toisemme jo silloin, olimmehan saman koirakerhon jäseniä.
Harrastin saksanpaimenkoirani Roopen kanssa monenlaisia asioita, palveluskoirakokeissa meillä oli maastojälki päälajina.

Saksanpaimenkoirasta on moneksi, talkoilimme yleisötapahtumissa mm. talvella kyyditettiin lapsia ahkiolla.
Roopen kasvattaja oli osakkaana vartioinitliikkeessä joten vartiointitehtäviä
 oli tarjolla. Markkinoitten aikaan torilla Roope vartioi öisin kauppiaitten kojujen koskemattomuutta. Se sai myös oman "virkakortin".


Osallistuimme Roopen kanssa useana vuonna kullanhuuhdontakisojen järjestyksen valvontaan Tankavaarassa. Partioimme illat ja yöt, nukkumaan pääsimme vasta aamulla.
Komea koirani sai ihailijan lähettipojasta, joka alkoi kiertämään kanssamme milloin muilta tehtäviltään ehti.

Vuosien vieriessä lähtettipoika varttui ja yleni ensiaputehtäviin, mutta kiinnostus Roopea kohtaan ei laantunut. Jokavuotisesta tapahtumasta tuli odotettu tapaaminen ja kiersimme entistä tiiviimmin yhdessä..

Nuorimies hankki ajokortin, suuri tapaus nuorelle sekin, mutta varsinaisen yllätyksen hän järjesti myöhemmin; hän toi kihlattunsa Tankavaaraan. Aikaisemmin olimme tavanneet vain kisoissa, tästä alkoi entistä tiiviimpi yhteydenpito näiden nuorten kanssa. He hankkivat itselleen kaksi saksanpaimenkoiraa : )
Silloiset nuoret ovat nykyään kumpikin tahollaan naimisissa, mutta kummankin perheen kanssa on yhteys säilynyt, vaikka kullanhuuhdontakisat ovat olleet osaltani historiaa jo parisenkymmentä vuotta.