Mieleni minun tekevi

On se aika vuodesta jolloin viherpaukaloa alkaa kutiamaan. Kotimieskeikkani aikana oli pitkä pakkasjakso ja olin pienentänyt lämpöä pattereista minimiin, tuloksena odottikin sitten kotiin palatessani yllätys ikkunalaudalla . Joulukaktus sai kylmäkäsittelyn ja innostui työntämään nuppuja esiin. Olen antanut sille oikeaoppisen lepokauden, mutta ilmeisesti meillä on sen kukkimiseen liian lämmin huoneilma.
Myös orkideat (hankin niitä kaksi syksyllä) voivat hyvin ja kasvattavat uutta lehteä. Olen kastellut kukkiani luonnon vedellä, jota olen hakenut joesta ennen sen jäätymistä ja sitten myöhemmin hetteestä.
Hetteelle on vaikea pääsy tähän aikaan vuodesta, siispä piti miettiä mistä saada luonnonvettä. Yksi keino on sulatella lumesta, mutta sitten sain ahaa-elämyksen.

Rovaniemellä toimii avantouintiseura ja he ylläpitävät avantoa. Mieleni tekee kokeilla avantouintia, mutta toistaiseksi ei ole rohkeus riittänyt. Ehkä vielä jonain päivänä....
Täältä saa kuitenkin jokivettä kukille, vaikkakin sitä onkin hankala ottaa tuosta kastelematta itseään. Lenkkikaverini avustuksella sain kolme kanisterillista kalkitonta vettä kukilleni. Kiitos Seija!

Taivaanrannalla pieniä vieraita

Viisiviikkoiset Lapland's D-pennut suorittivat ensivisiittinsä Taivaanrannalle emonsa ja kasvattajansa saattelemina.
Pienen alkulämmittelyn jälkeen tuttavuutemme kehittyi antoisaksi puolin ja toisin.
Lissu-rouva hyväksyi tyynen rauhallisesti minun touhuni pentujensa kanssa ja jättäytyi itse sivustaseuraajan osaan.

Pienet ulkoilivat myös hetken aikaa.
Loin lumet takapihalta pienten vieraitteni leikkiä ja harjoitella sisäsiisteyttä. Jokainen lirautti pissit ulos.

Ulkoilun jälkeen maistuu ruoka.

Helppoja vieraita, omat eväät mukana !

Home sweet home

Oli mukava palata Rovaniemelle viikkojen poissaolon jälkeen.
 Vastassa oli aurinkoinen aamu ja kun tämä kuvan veijari istui odottamassa asemarakennuksen kupeessa hiipi hymy suupieliin.

VR  on saanut moitteita runsaasti viimeaikoina pakkas- ja lumiongelmien vuoksi. Syystäkin, sen huomasin Helsingin rautatieasemalla, halli oli täynnä ihmisiä, jotka tuijottivat ovien yläpuolella olevia infotauluja. Kuulutus kertoi milloin minkin junan lähdön  peruuntuneen.

Aika ja tekniikka kulkee eteenpäin ja hyvä niin. Uudet makuuvaunut ovat mukavia ja kiskojen kolke historiaa. Tosin se toi matkustukseen  tunteen matkan edistymisestä ja kyllä haikeana muistelen vanhoja lättähattujakin . Vai olisikohan kyse taakse jääneen nuoruuden haikailusta, lättähattu toi minut vielä tyttönä ollessani Rovaniemelle   : )

Lauha sää, aurinko ja voimakas tuuli syö lunta, hanget hupenevat aivan silmissä.  Hiihtokelit ovat parhaimmillaan, toivottavasti niitä riittää pitkälle eteenpäinkin.

Oppia ikä kaikki.

Toisinaan tulee asiaa paikkaan jonne on hankala päästä julkisilla kulkuneuvoilla.
Näin kävi minullekin. Ja mikäs lähtiessä, kun oli jätetty auto käyttöön. Näin ajattelin ja laitoin auton lämpiämään.
Kaikki muuten hyvin tähän saakka, mutta käsijarru esti liikkeelle lähdön.
Automaattivaihteilla ajaminen on vaivatonta ja olen saanut siitä esimakua poikieni autoilla, mutta enpä ole käsijarrua tullut käyttäneeksi.
Mistähän se löytyy.....onneksi käyttöohjekirja neuvoi.
Oma autoni on keppivaihteella käskettävä.

Käsijarrua ohjekirja nimitti seisontajarruksi.
Löysin sen jalkatilasta eikä sitä tosiaankaan käytetä käsillä.
Kätevää.


Koirat voivat hyvin eivätkä tunnu kaipaavan vielä työmaalleen. Kisumisu hakeutuu seuraani alkupäiviä useammin, jutteleekin minulle.

Lisää lemmikkejä





Esittelemättä on jäänyt perheen seniorilemmikki Sähinä 17v.

Se on majaillut enimmäkseen saunan puolella, siellä lattialämmitys pitää yllä muuta kotia suurempaa lämpöä.

Jostain syystä eilen Sähinä päätti suoda suosionsa minulle ja pyrki syliini. Seurustelimme hyvin intensiivisesti, olin otettu ja iloinen saamastani suosiosta.  Ennen koiraharrastustani meillä on ollut  kissoja useita peräkkäin ja pidän kissoista edelleen vaikka saankin allergiaoireita niistä. Minun sijaani Sähinä jakelee enemmän suosiotaan kummallekin koiralle, onnekseni.

Kotimiespestini on ylittänyt puolivälin. Koti-ikävä ei ole vaivannut, olen kuunnellut Lapin radioa netistä ja katsellut satelliittikanavia televisiosta.
 Discoverylla on ohjelma "Näin se tehtiin". Niinkin jokapäiväisen asian kuin kuulakärkikynän valmistuksessa on monia tarkkuutta vaativia vaiheita. Eipä tuotakaan ole tullut ennen ajatelleeksi.
Sama kanava kertoi IC-junien valmistuksesta, miten ne pysyvät kiskoilla kaarteissa suurilla nopeuksilla yms. Mielenkiintoista.

Tekniikka on kiinnostavaa; miten joku asia saadaan toimimaan. Sama pätee koiriinkin: kun ymmärtää miten koira lajina toimii voi vaikuttaa sen toimintaan.



Seutuliikennettä

Jätin tänään koirat keskenään kotiin ja lähdin käymään Helsingin puolella, olimme sopineet veljentyttären kanssa tapaamisesta Itäkeskuksessa. Minulla olisi käytössäni autokin, mutta päätin lähteä bussilla.

 Liikkuminen paikasta toiseen  pääkaupunkiseudulla on sujuvampaa ilman omaa autoa. Julkisen liikenteen reittejä ja vuoroja on valita asti, ei haittaa jos jostain bussista myöhästyykin. Ellei sitten itse tee liian tiukkaa aikataulua itselleen, mikä sekin tuntuu oleva vallalla täällä asuvilla ihmisillä. Pysäkille juostaan kilpaa lähestyvän bussin kanssa. Jopa metroasemillakin, vaikka ne kulkevat viiden minuutin välein. Saahan noinkin hyötyliikuntaa : )
Näin, jos asuu liikenteellisesti helpossa paikassa. Toisinkin voi olla.

Metrossa on hauska matkustaa, toisin kuin luulisi siellä saattaa nähdä ventovieraidenkin käyvän juttusille keskenään. Sitä on sattunut itsellenikin, tänään kuitenkin sain vieruspenkiltä seurata eläkeläispapan muisteluksia. Hän istahti nuoren miehen viereen ja he tarinoivat muutaman aseman välin, poistuessaan pappa vielä toivotti kaikkea hyvää juttukumppanilleen.

Hiirihaukka

Aamukahvin keittoon ryhtyessäni keittiön ikkunan takana oli ainakin itselleni harvinainen ruokavieras.
Hiirihaukaksi sitä arvelin ja nettiä pengottuani sain vahvistuksen arvelulleni.
Pohjoisessa en ole sitä nähnyt, mutta Wikipedian mukaan se on yleinen rannikolla.
Se söi kaikessa rauhassa saalistaan, ehdin hakea kameran ja kuvata sitä vaikka luulisin sen huomanneen liikettä ikkunan takaa.  Kesy kaupunkilintu?

Lintumaailmassa tapahtuu jo tähänkin aikaan vuodesta, varikset parveilevat ja talitintin lauluakin kuulin eilen pakkasesta huolimatta. Kevättä kohti mennään.

Tämä lähiö on pientaloaluetta jossa on rakentamatta jätettyä metsikköä ja jossa risteilee kävelyteitä ja polkuja. Koiraihmisten valinta asuinpaikakseen : )

Imurointia

Kahden paksuturkkisen koiran perheessä imurille riittää töitä.
Toinen kuvassa olevista on ns.tavallinen tehokas ja nykyaikainen imuri.
 Toinen on robottí-imuri, jonka voi ohjelmoida ja jättää imuroimaan itsekseen. En ole aiemmin moista kokeillut, ja tekniset vempaimet kun kiinnostavat niin tuumasta toimeen.

Nostin robotin matolle ja käynnistin sen. Mielenkiinnolla odotin mitä se osaa tehdä. Kulkihan se pitkin lattiaa ja kääntyili esteen tullessa satunnaiseen suuntaan. Pian totesin, että sitä on syytä paimentaa, jos haluaa sen imuroivan joka kohdan lattiasta. Ehkä se olisi imuroinut itsekseen  koko huushollin jos vain olisin antanut sille aikaa riittävästi.

Käteva laite ellei juutu jonkun huonekalun alle.

Kotimiehenä

Pakkanen paukkuu Espoossakin ja vietämme koirien kanssa leppoisaa lomaa sisätiloissa. Koirilla on oikeasti lomaa, ne käyvät työssä emäntänsä mukana päivittäin.
 Emäntä puolestaan lomailee paraillaan perheensä kanssa kaukoidän helteissä luitaan lämmitellen .

Tämä nuorukainen on Jannu, vilkas ja iloinen saksanpaimenkoira. Se on varsin kookas ja vakuuttavan näköinen työpaikallaan .

Tässä on Matilda, perheen vanhempi koira. Se on rauhallinen ja itsetietoinen.
Sen emo on saksanpaimenkoira ja isästä löytyy kultaista noutajaa, mikä näkyy Matildan korvissa ja värityksessä.

Konsertissa

Musiikki, varsinkin sotilasmusiikki on lähellä sydäntäni työhistoriastani johtuen. Aikoinaan Misin aluevarastolla työskennellessäni saimme tilaisuuden seurata erilaisia sotilasmanöövereitä Rovajärven ampumakenttäalueella.Saimme tutustua infrapunakiikarilla varustettuihin aseisiin, teimme myös pikapyrähdyksen yläilmoihin valtavalla kuljetushelikopterilla jonka sisään voi ajaa autolla .


 Saimme myös nähdä varusmiessoittokunnan kuviomarssiesityksen, joka teki lähtemättömaän vaikutuksen minuun. Tuntuu uskomattomalta, miten varusmiehet säilyttävät rivinsä suorina marssiessaan toisten rivien lomitse erilaisia kuvioita muodostaen! Ja vielä samalla soittaen jokainen omaa instumenttiaan!
Kuviomarssia voi nähdä puolustusvoimienTattoo-kiertueilla, jotka valitettavasti eivät ulotu tänne Rovaniemella saakka.

Täsmällisyys ja symmetrisyys miellyttää minun silmääni, sitä sain ihastella myös  Santahaminassa, kun kadetit harjoittelivat paraatipuvuissaan omia kuvioitaan. Kadettikoulussa aamuherätys soitettiin trumpetilla, joka sekin kuulosti myös komealta tyhjillä käytävillä.