Pääkallokelit

Vuoroin pakkasta ja vesisadetta, siitähän seuraa liukkain mahdollinen keli, tien pinnat ovat vesijäällä. Koska mieluiten kuljen metsässä ja latupohjilla (joita ei todellakaan hiekoiteta) ovat kunnon varusteet kullan arvoiset.
Kävelyni ja sitä kautta kuntoutukseni mahdollistaa kunnon varusteet, nastapohjaiset jalkineet ja jääpiikillä varustetut kyynärsauvat.
Tänä aamuna auringon nousu punasi taivaanrantaa ja loi aivan ihanan punertavan ilman luomakunnan ylle! Vaatteet päälle ja ulos liukkaista huolimatta!

Risusavotta

Toipilaana olo senkun jatkuu viikosta toiseen, edelleen kuljen nelijalkaisena mutta pääsen avustettuna myös ulos, kiitos ystäväni Seijan.
Eräs tällainen 'mettäkeikka' virkisti suuresti mieltäni.
Kaupungin metsurit olivat raivaamassa meillä päin Korkalovaaraa, moottorisahojen pärinä kuului kauas. Mehän tytöt päätimme lähteä äänen suuntaan ja pian näimmekin työporukan, joka valmistautui ruokatuntiinsa nuotiolla  luonnon helmassa.
Menimme tulille ja sain kuvausluvan, porisimme hetken metsureitten kanssa ja imimme kaadetun puun ja metsän tuoksua sisäämme.
Yhdistelmä kyynärsauvat+metsäpolku on testattu ja toimii!

Yllätysvieraita

 Silloin tällöin tapahtuu iloisia yllätyksiä, jotka kirkastavat arkea pitkälle eteenpäin.

Sain eilen yllätysvieraita, Eetu isäntäväkineen oli reissunpäällä ja päätti poiketa morjenstamaan Lakua.
Jälleennäkeminen oli täynnä iloa ja riemua, Eetu halasi minua niinkuin vain Eetu osaa!

Edellisestä tapaamisestamme on kulunut jo kuukausia joten kerrottavaa oli meillä ihmisillä kuin myös Eetulla.
Kun enimmät oli saatu päältä pois alkoi Eetu katsastaa lelukassin sisältöä.
Pehmolelut olivat mieluisimpia, mutta sai sikakin röhkiä muutaman kerran.
Siellä oli myös Eetun pikkupentuvaiheen leluja. Olisi mielenkiintoista tietää muistaako se hajujen perusteella vauva aikojaan. Epäilen.

Cool man

Olen seurustellut päivittäin viileän herrasmiehen kanssa. Se tulee vuodekumppanikseni ja tuo helpotusta aina sitä halutessani, kertaakaaan se ei ole pettänyt odotuksiani. Ihokontaktissa emme ole olleet, tokikaan, riittää kun se lepää reittäni vasten pieneen pyyhkeeseen verhoutuneena. Tehtävänsä suoritettuaan se poistuu protestoimatta jäähylle pakastimeen. Mister Kylmä-Kalle.

Saamani kipulääkkeet ovat vahvoja ja niillä on ikäviä sivuvaikutuksia, painajaisia ja pahoinvointia. Kylmäpakkauksen avulla olen voinut vähentää niitä minimiin ja sitä myöten pääkin on selvempi.
Ja kirjoitushalut tuntuvat palautuvan....

Toipilaana

Keskityn toipumiseen, blogin kirjoittaminen jää toistaiseksi.

Sauvakävelyä ja pylvässänky

Kesällä tilattu varaosa on saapunut ja se asennetaan ensi viikolla paikalleen, ellei mitään viimekäden estettä ilmaannu.

Kävin hakemassa kosolti apuvälineitä tulevaa toimenpidettä silmällä pitäen. Ynnä saanut paljon hyviä ohjeita fysioterapeutilta, olo on luottavainen.
Nyt nukun 'pylvässängyssä' ja kyynärsauvojenkin käyttö on testattu.
Kuopus on lupautunut rahtaamaan ruokaa kaupasta ja ystävät ja kylänmiehet ovat myös luvanneet apuaan, kiitän jo etukäteen kaikkia ystävällisyydestä!
Suuren kiitoksen ansaitsevat myös kohdalleni sattuneet terveydenhuollon ammattilaiset, asiat on selitetty selvästi ja  varmistettu, että ne on myös ymmärretty.
Eteenpäin elävän mieli, nyt mie jo ootan mettälenkkejä Seijan kanssa ja hiihtokelejä : )

Takapihan vieras

Juttelin puhelimessa keittiössä, kun näin silmänurkastani outoa liikettä takapihalla pensaan alla.
En ollut uskoa silmiäni: kärppähän se siinä!
Olen kyllä kerran aikaisemminkin vuosia sitten myös nähnyt kärpän vilahtavan seinänviertä pitkin, mutta vain kerran, silloin ei sattunut olemaan kamera hollilla.

Wikipedia kertoo kärpästä näin: "Kärpät ovat melko arkoja petoja. Niiden ruumis on pitkä ja kapea ja jalat lyhyet. Karvapeite on punertava, vatsapuoli valkoinen tai kermanvärinen. Jotkut yksilöt muuttuvat talvella osittain tai kokonaan valkoisiksi". Siitä päätellen talvi on jo lähellä, vaikka piileksiikin syksyn selän takana : )


Olen saanut silloin tällöin odottamattonta harvinaista kuvasaalista, onnenkantamoisia, kuten viime helmikuussa hiirihaukka aamupalalla Espoossa. Vuosia taaksepäin kuvasin myös pähkinähakin takapihallani, sekään ei ole jokapäiväinen näky Rovaniemellä. Harmikseni arkistoni on retuperällä, enkä löydä siitä kuvaa  epätoivoisesta etsimisestä huolimatta!

1-vuotiaat

Aurinkovaara Aavasaksa

Pieni irtiotto arjesta on paikallaan silloin tällöin. Leikilläni sanonkin, että olen kenties ollut 'aikaisemmassa elämässäni' poropaimentolainen, tunturit ja metsä ovat rentoutumispaikkojani.
Pitkään aikaan en ole käynyt Aavasaksalla, viimeksi olin siellä Juuson kanssa vuosia sitten.
En myöskään pitkään aikaan ole tavannut Ylitorniolla asuvaa kaveriani. Suuren tulvan keväänä olimme iltamyöhään puhelinyhteydessä ja päätimme siltä istumalta lähteä katsomaan tulvivaa Tornionjokea, yöhän siinä ehti ennenkuin Rovaniemeltä oli Aavasaksalla. Se reissu naurattaa vieläkin!
Eilen sain taas päähänpiston kilauttaa kaverille ja niin autoni keula osoitti Ylitornion suuntaan. Aurinko paistoi armollisesti Ruotsin taivaalta yli Tornionjoen muttei suostunut enää lämmittämään huipulle tulleita retkeilijöitä.

Navakka tuuli oli viedä tulen mennessään, mutta hyvillä puilla ja nuotiontekotaidolla kaverini sai kuin saikin makkaranpaistohiilloksen syntymään. Kiitos Anja!

Videoin makkaranpaistopuuhia myös puhelimen kameralla, mutta voi harmi! Kuvasin pystysuunnassa, mutta video näkyy tietokoneella vaakana, enkä millään saa sitä käännettyä oikeaan asentoon. Jos joku lukijani osaa neuvoa asiassa otan neuvot mielelläni vastaan.
Kotiin ajelin autiota tietä hiljalleen mieli seesteisenä ja ajaessani sain ihailla vielä taustapeilistä upeaa auringonlaskua!

Jos Aavasaksa paikkana alkoi kiinnostaa tässä linkki http://www.tornionlaakso.fi/fi/aavasaksa/

Hoito putkessa

Mie olen lähössä kotiin....tulevat kohta hakemaan...