Aurinko paistaa vielä matalalla ja sen kaari on lyhyt taivaalla. Valo ei yllä maahan saakka edes aukeilla paikoilla, mutta ah miten se jo virkistää mieltä!

Viime päivinä olemme saaneet Rovaniemelle runsaasti uutta lunta, maisema on puhdas ja kaunis...sanoisin neitseellinen.

Täällä 'Taivaanrannalla' on upeita lumisten oksien muodostamia holveja polkujen yllä. Niiden alta kulkiessaan saa kumarrella matalampien oksien kohdalla ettei takin kaulus haukkaa nietosta sisäänsä : )

Uusvanhaa

Termi uusvanhaa liitetään yleensä esineisiin, mutta miksipä ei sitä voisi käyttää myös asioista. Kuten vaikka vanhan harrastuksen uudelleen henkiin herättämisestä.

Rummutan edelleen äidinkielen puolesta - asia, joka on noussut jälleen esille mediassakin - koska se on vaalimisen arvoinen!
Äidinkielen rakenteiden ymmärtäminen helpottaa myös vieraiden kielten opiskelua. Näin pitkän esipuheen jälkeen pääsen itse asiaan, englannin kieleen : )
Olen takavuosina opiskellut kansalaisopistossa englantia vain harrastuksen vuoksi, vailla kummempaa motivaatiota. Viimesyksyinen Espanjan matkani sai minut iloitsemaan siitäkin vähäisestä kielitaidostani; oli kerrassaan hauskaa olla tekemisissä paikallisten asukkaiden kanssa!
Nyt kielten opiskelu kohdallani on noussut jälleen ajankohtaiseksi. Tämä nettimaailma nojaa englanninkieleen. 'Kielikone' kääntää miten kääntää, se ei hallitse rakenteita. Netti avaa tien mihin tahansa maailmankolkkaan, vain pari klikkausta ja maailma on auki edessäni!

Olen tässä blogissani kertonut espanjalaisesta opettajastani Danielista. Kielinero, joka opetti meille englantia suomenkielellä! 

Toinen nettiin ja englanninkieleen liittyvä henkilö on lukijaksenikin kirjautunut Ritva. Tutustuimme netissä hassutellen, mutta hassuttelun lomassa kävi ilmi, että me molemmat luimme kansalaisopistossa englantia samasta kirjasta ja samasta kohdasta! Vaihdoimme sp-osotteita ja aloimme viestitellä toisillemme englanniksi. Löysin arkistoja penkoessani hänelle kirjoittamiani viestejä enkä ymmärtänyt niistä enää höykäsen pöläystä!
Siis kansalaisopistoon, kertaus on opintojen äiti.

JK. Daniel on facebookin mukaan Kiinassa ja Ritvasta tuli ystäväni myös elävässä elämässä!

Uusi vuosi, uusi alku

Uuden vuoden alku tuntuu lisääntyvänä energiana, vaikka päivän valo ei vielä ole merkittävästi lisääntynytkään. Uusi puhdas lumi tekee maiseman valoisaksi, lumityötkään eivät vielä tässä vaiheessa talvea kyllästytä.

Uudenvuoden juhlat on juhlittu ja ripset riisuttu : ) Uusi pikkuiseni saa odotella pilttuussaan yhä pidempiä jaksoja tielle pääsyään, koska kävelykuntoni on  leikkausten jälkeen palautunut jo kohtuullisen hyväksi. 
Mieluummin kuitenkin laitan monot ja sukset jalkaan ja suunnistan ladulle. Johtuneeko lapsuudestani, että hiihto maistuu! Silloin sukset olivat vakavasti otettava kulkuväline paikasta A paikkaan B : )

Vuoden vaihtuessa

 Vuoden viimeinen päivä alkoi leutona ja lempeänä. Joulun ja uudenvuoden väliin sattunut suuri sään vaihtelu pakkasineen ja lumisateineen 'avasi' minulle hiihtoladun. Kylläpä olikin nautinto pitkästä aikaa nostaa sykettä...

Kuluneeseen vuoteen sisältyi monenlaista - odotettua ja odottamatontakin...
Vuoden vaihtuessa ovi on raollaan tuntemattomaan tulevaisuuteen, toiveita, unelmia ja suunnitelmia....aika saa näyttää mitkä niistä toteutuvat.

 Kävijätilastoa seuratessani olen havainnut kiinnostuksen lisääntyneen blogiani kohtaan, se saa jatkamaan lopetusaikeistani huolimatta.
Kiitos teille hyvät lukijani  seurastanne kuluneena vuonna! Toivotan tulevalle vuodelle teille jokaiselle unelmia ja uskoa tulevaisuuteen, voimia toteuttaa unelmianne ja pitää huolta itsestänne ja toisistanne!

Jonain päivänä

Ei tullutkaan Mayojen ennustamaa maailmanloppua, onneksi en elänyt kuin maailmanlopun edellä : )
Silti asioita ja elämää voi tutkiskella hiukan syvemminkin...ja sopiihan se teemaankin näin vuoden  viimeisinä päivinä. Arkistojani penkoessani löysin alla olevan tekstin, jonka haluan jakaa kanssanne hyvät lukijani ja ennenkaikkea rakkaat ystäväni, joita kiitän sydämestäni kuluneesta vuodesta!


Jos jonain päivänä tuntuu siltä,
että itkettää...
Soita minulle. En lupaa, että saan sinut nauramaan, mutta
voin itkeä kanssasi

Jos jonain päivänä tuntuu siltä, että juoksisit karkuun, älä epäröi soittaa minulle. En lupaa sinua pyytää pysähtymään mutta voin juosta kanssasi

Jos jonain päivänä et halua kuunnella ketään soita minulle. Lupaan olla vierelläsi ja lupaan todella olla hiljaa. Mutta jos jonain päivänä soitat minulle ja en vastaa, tule nopeasti tapaamaan minua, ehkä tarvitsen sinua.

Jos joskus en huomannut sinua, olen pahoillani. Jos joskus ajattelin olla isompi ja parempi kuin sinä, anna anteeksi.

Minä pidän sinusta älä koskaan unohda sitä. Huonojen ja hyvien aikojen jälkeen olen aina täällä sinulle. Olen pahoillani kaikesta väärästä mitä ikinä olen tehnyt.

Kirjoitan jos huomista ei koskaan tulisikaan. Entä jos en koskaan pystyisi sanomaan hyvästi tai antamaan sinulle isoa halausta.

Entä jos en ikinä voisi sanoa olen pahoillani ja pidän Sinusta. Jos huomista ei koskaan tulisikaan.

Rauhallista joulua

Pieni vieraani

Kuvat kertokoot tarinaansa...

Kiitos Varpu ja Ilmari käynnistä!
Ilmari on jo kokonaisen vuoden ikäinen. Minusta on erityisen mukavaa seurata pienen ihmisen kehitystä, varsinkaan kun minulla ei noita lapsenlapsia ole.

Oodi ystävyydelle 2

Taannoin lenkkeillessämme Seija-ystäväni kanssa ja niitä näitä jutellessamme hän tuli vaatimattomasti kertoneeksi meidän yhteiseltä tuttavaltamme saamastaan mitalista. Minä tietenkin utelemaan lisää, en ollut kuullutkaan moisesta mitalipäivästä.

Yhteinen tuttavamme oli loukannut polvensa ja joutui käyttämään kyynärsauvoja pitkään. Se hankaloittaa elämää ja kun siihen lisätään vielä talviset olosuhteet ja koiran ulkoilutus haasteita riittää.
Avuksi riensi ystävällinen naapuri Seija!

Omalta kohdaltani olen myös saanut nauttia Seijan avuliaisuudesta runsain määrin!
Enkä vain minä ja yhteinen tuttavamme, Seijalla on näkevät silmät ja kuulevat korvat kanssakulkijoiden huolille.

Seija on mitalinsa ansainnut!
http://yle.fi/uutiset/mitalipaivana_palkitaan_arjen_sulostuttajia/6373373

Mindi

Taivaanrannalle ilmestyi pieni punapukuinen 'joulutonttu' tervehdyskäynnille. 

Rakkaalla lapsella on monta nimeä, kuten yleisesti tiedetään. Mindilläkin.

Mennen kesän heiniä on nimi Matilda ja kodinvaihto, kohti uusia tuulia tämä pirpana taivaltaa Iipan Mindi-koirana.

Monenlaisia yhteisiä kokemuksia ja reissuja heille on jo ehtinyt kertyäkin, ovatpa lentäen jopa käyneet esittäytymässä Helsingin Messukeskuksessa koiranäyttelyssä.

Koiramaailman kiemuroihin perehtymättömille lukijoilleni voin kerrtoa, että sitä pidetään valtakunnallisesti Erittäin Tärkeänä Tapahtumana.

Viereisessä kuvassa Mindi esittelee taitojaan...katsokaapa tuota ilmettä: täydellisen keskittynyt kontakti.

Terävä pää kaiken ikää

Valituilta paloilta tulee paitsi lehteä myös kansantajuisia tietokirjoja, muutamaan olen vuosikymmenten kuluessa tutustunutkin. Niin kuin sekin lintukirja, josta tunnistin pähkinähakin.
Kirjastossa käydessäni tarttui mukaani Valittujen Palojen kirja Terävä pää kaiken ikää.
Tässä kirjassa kuitenkin ärsyttää määrätynlainen 'amerikkalaisuus', käytännön asiat selitetään kuin pikkuvauvoille. 
No, se on sivuseikka. Aivojen toiminta taas selitetään asiaan perehtymättömälle ymmärrettävästi, (lääkäri puolestaan voisi pitkästyä näihin 'itsestäänselvyyksiin') minua kiinnostavaa luettavaa. Ihminen on kuin kone,  rakennettu toimimaan tietyllä tavalla. Tähän joku voisi tokaista ettei koneella ole tunteita. No ei ole, mutta tuntemuksetkin syntyvät aivoissa sähkön ja kemian voimalla. 
Kaikenlaisissa koneistoissa toimivuuden takaamiseksi huolto on tärkeää. Siispä lähden tältä istumalta 'huoltamaan' omaa koneistoani tuonne lähimetsään : )