perjantai 11. elokuuta 2017

Vielä on kesää jäljellä

Blogin päivittäminen on harventunut, syitä siihen on useitakin. En osaa pätkääkään koodausta enkä ole erityisen tyytyväinen näihin bloggerin tarjoamiin valmiisiin vaihtoehtoihin. Help me kansalaisopisto!
Toinen merkittävä syy on motivaation puute.

Sen sijaan motivaation puute ei ole vaivannut kesästä nauttimista ihan omilla ehdoillani! Parhaat kokemukset ovat tulleet tilaamatta, suunnittelematta.
Pysähtymällä hetkeen. Olen saanut nauttia hitaista aamuista ilman aikatauluja, auringon lämmöstä takapihalla, erilaisista kesän tuoksuista ajan ja paikan vaihtuessa... Yksi hienoimmista luontokokemuksista oli kun lähdimme Iipan ja Mindin kanssa lämpimän päivän jälkeen illansuussa suolle 'mittailemaan' pitkospuita. Sielläpä olikin jo kypsiä hilloja ja eikun kengät pois ja paljain jaloin märkään sammalikkoon syömään mahan täydeltä marjoja. Täydellistä terapiaa niin jaloille kuin mielelle!

Tämän kesän satoa on myös kaksi tyttövauvaa. Ilmari
 sai pikkusiskon kesän alussa ja on nyt tärkeänä Selman isoveli. Kun kävin tervehtimässä heitä Ilmari puhutteli vauvaa söpöksi : )

Tämä toinen tyttö syntyi somaliperheeseen, jonka kotokaveri minä olen.
Talvella Ayan mietti suomalaista tytön nimeä, mutta en osannut äkkiseltään ehdottaa mitään. Myöhemmin mietin Maijaa ja kas kummaa Ayan on päättänyt vauvan nimeksi Sumaya !

keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

Vaattunkiköngäs

Sulo lomaili Taivaanrannalla puolisentoista viikkoa ja nyt kotiin palattuaan jätti tyhjän tilan jälkeensä. Ei yksin aamuherätysten vuoksi, ei omien menojen suunnittelun takia vaan oman persoonallisuutensa vuoksi. Sulo muistuttaa luonteeltaan paljon esi-isäänsä Juusoa, vähäeleinen, itsestään numeroa tekemättä valmiina kaikkeen mitä sitten ehdotinkin. Erittäin helppohoitoinen kesävieras : )

Kuten kevättalvella suunnittelinkin muun lenkkeilyn lisäksi teimme retken Vaattunkikönkäälle. Se on todella kokemisen arvoinen paikka, ja jo esteetön reitti tarjosi elämyksiä yhtälailla silmille kuin korvillekin. Olin linnunlaulua ja kosken kohinaa, jääkauden jälkiä maastossa ja koskematonta luontoa.

   
Kaatuneet puut saavat rauhassa maatua ja tarjota kodin metsän otököille.


Vielä riittää uusia polkuja retkeiltäväksi !

sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Lähiruokaa


Kesä tuli sittenkin ja niinhän siinä kävi, että kuin taikaiskusta luonto pukeutui kesäpukuunsa!  Lappilaisia helli muutaman päivän helleaalto ja kun aurinko ei laske lainkaan oli vielä illallakin suloisen lämmin. Kyllä kelpasi ihmislapsen nauttia.

Viherpiipertäjänä olen lähes koko ikäni ollut kiinnostunut sekä idättämisestä että villiyrteistä. Niinpä sitten tilaisuuden tullessa osallistuin Neuvokkaan ja Lapin marttojen yhteistyönä järjestämälle villiyrttikurssille.
 Vietimme tovin lähiluonnossa katseet tiukasti maahan suunnattuna ja palasimme saaliinemme Marttakeittiölle valmistamaan siitä syötävää.

Kokemus kurssikäyttöön sopivasta keittiöstä ja välineistä oli uutta minulle. Ohjaajamme oli valinnut reseptit ja jakoi meidät porukoihin, periaatteella jokaiselle jotain tekemistä.
Kokkina en ole kummoinenkaan, mutta isolla porukalla ruuanlaitto oli rattoisaa ja tulokset maittavia.

maanantai 5. kesäkuuta 2017

Ilmoja pitelee

On se aika tästä kylmästä keväästä jolloin luonnon heräämistä jo odottaa näkevänsä. Hitaasti, mutta varmasti puiden silmut turpoavat ja maisema muutenkin alkaa vihertää.
Virikkolampi on tarjonnut erilaisia elämyksiä vuosittain Seijasiskolle ja minulle, eikä tämäkään kevät tehnyt poikkeusta. Joku oli hetkeä aiemmin poistunut laavulta, tulipaikalla oli vielä kyteviä kekäleitä.
Siinä tulta viritellessä alkoi kaikua joutsenten trumpetti ja lammelle lensi kolme paria. Ehkä joku pari niistä jää pesimäänkin sinne.
Sammakoita - puhumattakaan niiden kudusta - emme nähneet tällä kertaa.

Kylmä sää on puhuttanut ja puhuttaa edelleen kansalaisia. Saariselän hiihtokeskus kääntää voivottelun positiiviseksi ja avaa vielä muutamaksi päiväksi laskettelurinteen!! Kesäkuussa! Saa siinä turisti ihmetellä ja nauttia yöttömän yön laskettelusta aikana, jolloin pitäisi kaivella sääskiöljyt talvisäilöstä!

torstai 25. toukokuuta 2017

Mottimettässä

Tämän kevään säät ovat puhuttaneet ihmisiä, hiihtokelit jatkuivat pitkälle toukokuuta ja vielä toukukuun lopullakin on lunta maastossa!
Neuvokas ja Metsähallitus (tiedekeskus Pilke) järjestävät keväsin koululaisille oppimis- ja virkistystapahtuman koulutusmetsässä, joka on nimetty Mottimettäksi.

Minulle mieluinen tehtävä oli jälleen olla nuotiovastaavana, ja kyllä vaan tulipaikoilla riittikin lämmittelijöitä rastitehtävien välillä.

Itsekin opin uuden taidon, puun korkeuden arvioimisen.
Arvioimiseen tarvitaan oma kroppa ja tieto omasta askelpituudesta. Tässäpä 'resepti' arvioimiseen:
valitse puu,
käännä sille selkäsi,
kävele niin kauaksi että voit nähdä valitsemasi puun tyvestä latvaan kun kumarrut katsomaan sitä jalkojesi välistä,
sen jälkeen kävelet puun luokse askeleesi laskien,
akselpituus x askelmäärä on puun korkeus😀 Kaikki tarvittava on aina mukana!

sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Mariana malolla, vappuna vaossa...

Kalenterin mukaan on vapppuaatto, mutta kevät on kertakaikkiaan maaliskuun leutojen säiden jälkeen jumittunut paikalleen. Kunnon hankiaisia ei ole tänä keväänä tullut, lämpömittari on sekin juminut nollan kahtapuolta.
Takapihan lumikinos ei näytä madaltuvan aurinkoisista päivistä huolimatta. Nakkelin hankeen kevätlannotetta, sielläpä se saa kosteutta lumen sulaessa ja vaikuttaa sitten heti maan  paljastuessa.

Potun kasvatus on mielessä tänäkin keväänä, mutta paljon niitä ei kannata laittaa alulle, viimekesäisistäkin kun on vieläkin jokunen syömättä. Ei ole Lakun potunsyönti entisellä mallilla.

Retkeiltyäkin on tullut hiukan kotinurkkia etäämpänä, vanhan maalaiskunnan puolella. Mielenkiintoinen paikka, ehdottomasti ensi kesän retkikohde.

Seurakseni tulevan kesän retkelle saan Sulon, yhden Taivaanrannalla kasvaneista kääpiösnautserin pennuista.  Sulon perhe lähtee matkoille ja he kysyivät josko ottaisin Sulon siksi aikaa hoitoon.

Ajatuksissani palaan yhä useammin vuoteen 2010, jolloin tämä blogi sai alkunsa pitkään jatkuneesta yhteistyöstä omien koirieni kasvattajan kanssa.
Mihinkäs se koira kirpuistaan pääsee!

perjantai 7. huhtikuuta 2017

Huiputtaa vai huiputtaa?

Ärsyttävää tämä suomenkielen uusiokäyttö! Ja vaikka leimautuisin taantumukselliseksi en vaan voi hyväksyä tätä sanojen merkityksen muuttumista. Samaan sarjaan kuin mieletön ja sairaan kaunis liittyy tänään Lapin Radiossa toisteltu huiputus. Kyse ei kuitenkaan ollut lähestyvistä kunnallisvaaleista vaan hiihtokilpailusta. Tunturit huiputetan! Saavatko ne uuden huipun? Vai juksataanko tuntureita?