Petipaikaksi on vakiintunut makuuhuoneen ovenpieli tietokonepöydän vieressä. Nukkuvan koiran tuhina siivittää blogin kirjoittelua...kodikasta.
Olemme viettäneet leppoisasti aurinkoista päivää takapihalla, minä lueskellen ja Nekku aurinkoa ottaen.
Iida-koirani jälkeläisistä Nekku muistuttaa eniten emoaan sekä ulkonäöltään että käytökseltään. Nekun elämästä muutama vuosi kului emäntänsä opiskelujen vuoksi etäällä Rovaniemestä ja kului pitkiä aikoja etten nähnyt sitä. Kun se sitten tämmöisen pitkän ajanjakson jälkeen tuli käymään tuntui kuin olisin saanut hetkeksi Iida-Pirpanan takaisin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti