Metsän antia

Sulo kävi Marjaanan parturissa ja tapasi samalla isänsäkin. Nämä kuvat kertovat murkkupojan ja aikuisen uroksen kohtaamisen, selityksiä tuskin kaivataan! Tai ehkä näitä koiriä tuntemattomille kerrottakoon, että tummempi koira on isä-Junnu.

Koirattomana ei tule lähdettyä aamulla aikaisin metsään, mitä sitä tyhjää kävelemään.
Nyt on kuitenkin syytä, lähimetsästä on sateiden ansiosta odotettavissa saalista. Enkä pettynytkään odotuksissani, paitsi kangassieniä löysin myös herkullisia kehnäsieniä***
Taidanpa tehdä sienipiirakan uuniin, jääkaapista löytyy sekaan vielä Päivin kasvattamaa kesäkurpitsaa, nam!
Tuli mieleeni metsässä käveleskellessäni myös koiraa kinuavalle lapselle annettu ukaasi -joka aamu lenkille pelkän hihnan kanssa kahden kuukauden ajan. Vähänkö huvitti, sama neuvo pätee itseni suhteen. Noita kasvattajien pentuja seuranneena pakko tunnustaa: mieli tekee : )