Blogille piti keksiä nimi alottaessa, tommonen siitä tuli. Mutta ajatuksia täällä esiintyy harvemmin, ajankulua tämä on entistäänkin enemmän. Enkä edes voi ja halua kirjoittaa julki kaikkea mitä mielessä liikkuu. Anonyyminä sana olisi vapaampi.
Pidän kuitenkin tämän blogini julkisena, koirat kuuluvat tavalla tai toisella elämääni jatkossakin.
Olen tutustunut virtuaalisti monen moneen bloggaajaan. Tämänhetkisiä tuntojani kuvaa mukana oleva lainaus eräästä blogista, pätkä Isopeikon tekstiä:
"Enkä minä ole peikko, silti tiedän, että minussa on peikkoa seassa. Koen ajatuksia, joita ihmiset eivät saa ajatella. Arvaan mitä on istua itsekseen kaljun tunturin laella hiljaa huilua soitellen. Peikkosävelien siivillä katsoa hetkeä kauemmas."
http://isopeikko.vuodatus.net
Ei, minulla ei ole identiteettikriisiä! Ehkä jonkinlainen pienimuotoinen välitilinpäätös....
Monikaan ei usko, etten minäkään kirjoita itsestäni muuta kuin pintaa ja senkin itselleni nauraen, itsestäni leikkiä tehden. Helpottaa monasti eloa. Ei minustakaan olisi kertomaan julkisesti, nimimerkinkään takaa syntyjä syviä, pelkäisin, että joku tunnistaa. Moni on tunnistanut mut vilukissistäkin, vaikka se on täyttä hömppää, sisällä punainen naru elämästäni. Olipas Isopeikon (luen sitä) lause hyvä. Sopii meillekin.
VastaaPoistaTotta haastat siskoseni! Blogit muotoutuvat muotoisikseen, joskus kuitenkin tekisi mieli kirjoittaa 'sydänverellä'. Elämä ei ole pelkkää päivänpaistetta, se on toisinaan myös ruusuilla tanssimista, piikit jalkapohjia repien!
Poista