Matilda maailmalla

Olin lähdössä mökille tarkastamaan pottuviljelystäni ja koukkasin Nivavaaran kautta josko Matilda lähtisi matkaseurakseni.
Jonkun aikaa emmittyään se suostui esitykseeni, ei siis ole valmis lähtemään vieraan - tutunkaan - matkaan tuosta vaan.
Hyvä niin, vaikka se luottaakin ihmiseen varauksetta.

Minun luottoni sensijaan Matildaan on 
hakusessa, se ei osaa vielä totella käskysanoja. Ja ne nurmikon hajut veivät pientä koiraa hurjaa vauhtia niin pitkälle kuin flexi antoi periksi.
Siispä pieni koira ei saanut revitellä vapaana.
Tästä päästäänkin lempiaiheeseeni; pennulle pitää opettaa pienenä paljon asioita, mm. varma luoksetulo. Matildalla on kyllä hyvä luoksetulo silloin kun flexistä loppuu ulottuvuus eikä matka jatku ennenkuin se käy koskettamassa taluttajan kättä.
Mutta se luoksetulo löytyy vasta kun se ei pääse mielensä mukaan etenemään, ei pyynnöstä.

Pienen koiran kauneudenhoito tapahtuu pöydällä. Taivaanrannalla se toteutettiin sohvapöydällä. Kyseessä oli paitsi käsittelyharjoitus myös paikallapysymis harjoitus, sohvapöydältä karkaaminen ei riko hyppääjän niveliä. Neiti pysyi kiitettävän hyvin pöydällä.
Lainasin omaa hiusharjaani, sen luonnonharjakset tekevät käsittelyn miellyttäväksi ja koira voi rentoutuen  nauttia turkinhoidosta.
Kun turkki on järjestyksessä on virkistävien kauneusunien vuoro omalla filtillä.
Kauneusunien jälkeen olikin hyvä lähteä näyttäytymään ihmisten ilmoille. Kävimme haistelemassa Ilmarin pihapiiriä. Ilmari itse nukkui vaunuissaan täysin tietämättä vieraastaan : )