Liikenne Torremolinoksessa oli meikäkäisittäin ajatellen varsin huoletonta. Autot pysäköitiin vallattomasti miten sattuu, nelivilkku päälle vaikka ajokaistalla ja asioille... Matkatoverini kanssa katselimme yhtä tällaista tilannetta, nuori nainen pysäytti autonsa keskelle katua, laittoi nelivilkun päälle ja rupesi kaivelemaan käsilaukkuaan. Takaatulevat tööttäsivät aikansa ja kun se ei tuonut tulosta sujahtivat ohi miten taisivat!
Autoja katsellessa näytti siltä, että joka kolmas oli ryystättänyt kylkensä tai jonkun kulmansa auki...
Ja tästä pääsenkin itse asiaan. Minun uutta pikkuistani on kolhittu jollain parkkipaikalla eikä tietenkään ollut jätetty minkäänlaista viestiä. No, ei hätää ajattelin, onhan minulla täyskasko. Vaan soitto vakuutusyhtiöön sai sappeni kiehumaan! Heidän pitää lokeroida korvauskäsittelynsä tarkasti ja tämä virkailija päätti lokeroida tämän vahinkotapahtuman törmäysturvaan. Jolloin omavastuun lisäksi se vaikuttaisi jo tienattuihin bonuksiin.
Jotka minulla on täydet 70.
Menin kuitenkin arvioittamaan vahingon paikallisen merkkikorjaamon vahinkotarkastajalle. Tämä olikin sitten asian miellyttävin kokemus, hän neuvoi parinkympin tavan korjata vaurio. Kolo kyllä jäisi mutta maalipinnan saisi ehjäksi. Ja ellen tähän tyytyisi, heillä ilman vakuutusyhtiötäkin korjaus olisi ollut hyvin kohtuuhintainen.
Ei yksi kolo komiassa haittaa tuumasin ja menin tilaamaan auton tiedoilla värikynän huollosta!
Enää minun pikkuisellani ei ole täyskaskoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti