Emppu ja Hannu

Kummipoikani käänsi autonsa keulan koiranäyttelyn jälkeen kohti synnyinseutuaan Ivaloa.  Ja mitä urheilija tekee lomallaan? Samaa kuin muulloinkin, pelaa jalkapalloa : ) Hannusta voisi sanoa, että hän on syntynyt luistimet jaloissaan (siksiköhön synnytys oli pitkä ja vaikea?).
Kun täytin viisikymmentä menin Ivaloon karkumatkalle, sillä reissulla pieni napero opetti kummitätiään luistelemaan. Sen taidon osaan vieläkin.
Jääkiekko on jäänyt loukkaantumisten jälkeen ja nuorimies keskittyy nykyisin jalkapalloon.

Paluumatkalla hän tyttöystävänsä ja Empun kanssa jäi yöksi jälleen kummitätinsä luokse. Vaikka minulla ei olekaan lapsenlapsia se ei ole suuri surun aihe, kummipojan äiti on pitänyt huolen siitä : ) Aamukahvia keitellessä  tuntui varsin kodikkaalta kun kaksi nuorta tuhisi unissaan ja jaloissa pyöri pieni koirapoika...

Kuvat ovat Hannun tyttöystävän Heidin ottamia.

Hiukan eilisestä

Juhannusnäyttely on takana päin tältä vuodelta, mustahopeitten kääpiösnautsereiden osalta se oli Rovaniemeläistä juhlaa. Juuri kaksi vuotta täyttäneet pentuesisarukset Rita ja Tenho ottivat kehässään kaiken mitä otettavissa oli! Tätä kirjoittaessani en vielä tiedä ryhmäkehän sijoituksia.

Emppu kisaili eri kehässä, koska se on pippurisuola-värinen. Hyvä tulos sillekin, junioriluokka ja kolmas näyttely ja joka kerran ERI!

Kameraa en ottanut lainkaan mukaan näyttelyyn, puhelinkin pysyi tiukasti taskussa...silti lainakameraa tuli käytettyä  oikein urakalla kehän laidalla kun tunnelma alkoi tiivistyä. Ehkä niistä kuvista joku päätyy yllä oleviin linkkeihin.

Tuomarityöskentelyä ihailin, tehokasta ja näytteilleasettajia huomioivaa. Sadekuuron ajaksi hän pysäytti kehän ja jatkoi tiiviiseen tahtiin kuuron tauottua, yksi arvosteltavana ja toinen valmiiksi pöydälle..oli myös miellyttävä seurata osaavia handlereita.

Mitenkähän tämä taas tuntuu kuin olisin vanha sotaratsu, joka rummun päristessä nousee takajaloilleen : )

Miehen hankinnasta...

 Allaoleva juttu on kopioitu ystäväni Heidin facebook sivulta...tätä asiaa olen pohtinut jo kuukausia (ks. Valinnan vaikeus, huhtikuu). 

Ennen kuin hankit miehen, on sinun pohdittava tarkoin jaksatko pitää siitä 
huolta monta vuotta eteenpäin, sillä miehet eivät selviä luonnossa ilman 
omistajaa. 

* Keskustele myös perheesi kanssa. Vaikka miehet ovat suloisia, kaikki 
eivät niistä kuitenkaan pidä. Jotkut voivat olla jopa allergisia niille. 

* Ennen miehen hankkimista mieti tarkoin minkä rotuisen miehen haluat.
Karvan pituudessa, värissä ja luonteessa on huomattavia eroja rodusta 
riippuen. Yleisesti ottaen erilaiset suomenhörökorvat ja lapinseisojat on 
helpoin hankkia, mutta hieman vaikeampi kouluttaa kuin Eurooppalaiset rodut. 

* Mieti myös mihin käyttötarkoitukseen miehesi haluat. Jos haluat vain 
tavallisen kotimiehen makaamaan sohvallesi, kerjäämään ruokaa ja haukkumaan 
vieraita, kelpaa siihen parhaiten tavallinen suomalainen perusmies. Jos taas 
tarvitset näyttelymiehen, on myös ulkonäölle asetettava vaatimuksia. 

* Kun olet tehnyt päätöksen miehen hankkimisesta, sinun on otettava selvää 
mistä saat haluamasi miehen. Ota yhteyttä perheisiin, joissa tiedät olevan 
vapaita miehiä ja tee varaus. Käy tapaamassa miestä ja hänen perhettään 
ennen lopullista päätöstä, sillä perheolosuhteet vaikuttavat myöhempään
koulutukseen. 

* Varmista, että mies on vieroitettu emostaan. 

* Kysy miehen kasvattajilta miehen ruokintaohjeita ja muita tärkeitä 
seikkoja. 

* Voit hankkia myös hylätyn miehen, mutta sillä voi olla edellisten 
omistajien jäljiltä pahoja tapoja. 

* Kun olet löytänyt sopivan miehen, vie se lääkärille tarkastukseen ja 
rokotettavaksi. Vie mies kotiisi. Varmista, että sillä on tarpeeksi juomaa 
ja ruokaa, jotta se pysyy tyytyväisenä. 

* Koulutus on parasta aloittaa yksinkertaisista asioista, kuten 
sisäsiisteydestä. Ankarasta koulutuksesta huolimatta kaikki miehet eivät 
kuitenkaan opi sisäsiisteiksi. Oven avaaminen ja kukkien tuominen ovat 
hankalia temppuja, jotka onnistuvat vain valioyksilöiltä. 

* Vaikka miehet näyttävätkin kuuntelevan sinua, ne eivät kuitenkaan ymmärrä 
puhettasi 

* Jos mies karkailee, kokeile aidata piha tai käyttää talutushihnaa. 
Useimmat eivät kuitenkaan suostu jälkimmäiseen. Jos karkailu jatkuu, hanki 
uusi mies. 

* Huomaa, ettei kaikkia miehiä kannata käyttää siitokseen. Siihen kelpaavat 
vain rekisteröidyt miehet. Jos kuitenkin haluat pentuja eikä miehesi ole 
rekisterissä, varaudu ongelmiin.

Juhannus

Suomen suvi on edennyt jo juhannukseen asti. Olemme saaneet nauttia aikaisesta lämpöaallostaja sen jälkeen  luontoa virkistävistä sateista, jopa  kyllästymiseen saakka.

Mutta luonto kukoistaa rehevänä Lapissakin, koskaan aikaisemmin en ole nähnyt juhannusruusua täydessä kukassaan vieä tähän aikaan.Useimmiten se ehtii tällä korkeudella vasta heinäkuun alkuun avata kukkansa.

Varsin vähän olen tätä blogiani päivittänyt, koira-asiat ovat jääneet taka-alalle elämässäni, satunnaisiin tapaamisiin tuttujen koiraystävieni kanssa.
Juhannusnäyttely Rovaniemellä on ja on aina ollut koiraväen suuri näytön paikka, sinne kookoontuu kaikki kynnelle kykenevä paikkakunnan koiraväki.
Kummipoikanikin saapui luokseni kera tyttöystävänsa ja koiransa Empun. Emppu esiintyy näyttelykehässä, siis minulla on jälleen hyvä syy mennä paikalle : )

Ranuan eläinpuistossa

Me Neuvokkaan vapaaehtoiset nousimme tilausbussiin ja teimme virkistysmatkan Ranuan eläinpuistoon. Sää oli epävakainen, joten jätin kameran suosiolla kotiin, luotin puhelimen kameraan...

Suurpetojen kuvausetäisyys ylitti puhelimen kameran mahdollisuudet tallentaa tarkkoja lähikuvia, mutta otinpa kuitenkin muutaman kuvan.

Karhu ja ahma ovat näillä korkeuksilla luonnossa poromiesten taholta ei-toivottuja asukkeja. 

Yksi karhuista makoili niin että näimme sen valtavan kokoiset tassut...ei tee mieli sanoa sille käsipäivää! Tuli mieleeni myös sanonta  'karhunsyleily', kaikenkaikkiaan vaikuttava ja kunnioitusta herättävä otus.

Ahman touhuja seurasimme tovin, sillä oli jotain suussaan (luu?) ja jota se kätki maahan kuin koira konsanaan. Se kätki saaliinsa, poistu pienen matkan päähän, mutta ilmeisesti se tunsi epäluottamusta meitä katsojiaan kohtaan ja palasi hakemaan saaliinsa parempaan talteen.

Kannattaa varata aikaa paitsi puiston kiertämiseen myös eläinten touhujen seuraamiseen!

Ranuan matkailun vetonaula jääkarhunpentu on kasvanut jo lähes emonsa kokoiseksi. Sitä ei tullut käydyksi katsomassa silloin kun se oli vielä pieni, vaikka siitä niin paljon puhuttiin mm. Lapin radiossa.

Liikkeellä luonnossa

Metsissä mielellämme liikkuvina ja luontoa tarkkailevina viihdymme Seijasiskon kanssa tuntikausia retkillämme. Toisinaan otamme eväät mukaan ja suuntaamme jollekin Rovaniemen ympäristön laavuista. Kaupunki tuo laavujen puuliitereihin valmiiksi pilkottuja puita. Tänä keväänä ne ovat olleet hiukan tuoreita, tulen sytyttäminen vaatii hiukan taitoa ja makkarahiilloksen odottelu kysyy kärsivällisyyttä. Toisinaan nälkä käskee ottamaan makkarat keskenkaiken syötäviksi.


Huomiomme kiinnittyi muutamaan laavun ympäristön puuhun. Niissä oli puolentoista metrin korkeudella kuvassa näkyviä vaurioita. Moottorikelkoilla niitä ei ole saatu aikaan sille korkeudelle, ja nämä olivat lisäksi tuoreita. Lähetin tämän kuvan puhelimellani metsästävälle kaverilleni ja hän oli sitä mieltä, että karhun jälkiä ne ovat.

Mustikka ja hilla kukkivat runsaasti aikaisen lämpöjakson ansiosta ja osa on jo raakileillakin, satotoiveet ovat korkealla. Nyt vain jännäämme tulevia säitä.

Luomuviljelyä

Kun se kerran iskee siitä on  vaikea päästää irti...pätee moneenkin asiaan. Tällä kertaa se on maanviljelys : )    
Mökillä oleva peltotilkku on saanut kauan kasvaa paria pottupenkkiä lukuunottamatta mitä itse haluaa , vain kerran pari kesässä se on niitetty.
Kiinnostus oman ruuan kasvattamiseen on laajalti kasvamassa, päätellen television puutarhaohjelmista. Ei ollenkaan huono ajatus. Itse en ole viherpeukalo, mikä on tullut jo usein todettua tässä blogissakin. Onnekseni kuopus on innostunut asiasta ja lisäksi vielä Seijasisko kiinnostui kokeilemaan kanssani josko saisimme tuotettua itse taatusti luomuruokaa.

Vietimme Seijasiskon kanssa helteisen päivän suunnitellen ja toteuttaen luomuprojektiamme...ensin pieni puhelinneuvottelu, sitten kiisselin keitto...ja kaupan kautta matka mökille.
Tuo kiisseli on aivan olennainen osa meidän porkkanan kasvatuksessamme. Olen sitä jo kokeillut takapihalla ja se toimii. Siemenet jäähtyneeseen löysään kiisseliin, porkkanan ikävän harvennusvaiheen voi lähestulkoon unohtaa. Lisäetuna on siementen turpoaminen ja kosteuden säilyminen mullassa.

Koska matka kotoa tiluksillemme on piiiiiitkä, kylvimme lisäksi vain hiukan tilliä, persiljaa ja retiisiä. Mahdollisimman helppohoitonen projekti.
Tai helppohoitoisuuden voi samantien unohtaa, kitkemistä tulee riittämään...kesantopelto kasvaa vuosia ja taas vuosia eteenpäinkin ohdaketta ja juolavehnää. Vain sitkeä kääntäminen ja kitkeminen voi taltuttaa ne.