Tämä blogin kirjoittaminen alkoi lähes viisi vuotta taaksepäin itäneistä siemenistä. Silloin oli kyseessä pennunsiemenet, joista saimmekin suorastaan runsaan sadon, saimme neljä ihanaa kääpiösnautserin pentua!
Nyt ikkunalaudallani muhii suuria toiveita tulevalle kesälle. Suorastaan utopiaa : )
Keväinen luonnon herääminen herättää myös satotoiveet minun mielessäni. Olen laittanut mutamia yrttejä ja aivan uutena kokeiluna tomaatin siemeniäkin multaan.
Puikulapotuissa on niissäkin jo sievät idut. Ajattelin esikasvattaa muutaman jälleen maitopurkissa. Puikula on tunnetusti hidaskasvuinen joten toivon saavani jo heinäkuussa uutta puikulaa pataan..
Kesää se tekee...mutta varmaan yöhalloja on vielä pitkältikin eteenpäin. Ihailen teidän kaikkien puutarhaihmisten omistautumista yhä uudelleen ja uudelleen, vuodesta toiseen, uusien kasvien kasvattimiseen. Se on sitä jatkumoa.
VastaaPoistaVoi Vilukissi kultaseni, onkohan sinulle syntynyt väärä käsitys minun puutarhailustani :)
VastaaPoistaMutta ei niin pientä pilaa ettei totta toinen puoli, tässäkin. Jatkumo syntyy yhteistyöstä kuopuksen kanssa paikassa, jonne hän on syntynyt. Siihen paikkaan liittyy minun viidenkymmenen vuoden ja pojilleni koko heidän elin-ikäiset muistonsa!