Runojen maailmaan

Runous koskettaa toisinaan hyvinkin läheltä omia ajatuksia ja kokemuksia. Viime viikon matkani antoi kosketuksen läheisteni luovuuteen. Veljeni sekä hänen vaimonsa harrastavat runoutta ja sain kokea vain minua varten tuotetun esityksen : )
Erityisesti Aale Tynnin Kaarisilta on aina puhutellut minua...rakennan omaa kaarisiltaani vapaaehtoistyöllä.


Olen silloin tällöin maininnut tässä blogissani rovaniemeläisen kulttuuripersoona Unskin, jonka kaveri facebookissa saan olla. Unskilla on paitsi sana hallussaan myöskin syvällinen käsitys ihmismielestä ja elämästä kaikkineen. Siitä kertoo Unskin facebook-sivullaan julkaisema runo:

VIELÄ ON JOSSAKIN...

Yhä useammin istun rannalla ja katselen

yli veden, sen värinää heikossa tuulessa

tai kun myrsky murtaa vedet rantakiviin

Niin usein olen tuntenut saman

tulla perille, levätä ja katsoa toista rantaa

katsoa sinne kuin vieraaseen maahan jota en enää kaipaa

Mutta kuitenkin, kun olen levännyt ja avaan silmäni

siellä on paikka vailla etsimisen vaivaa

näen sen taas kerran ja nousen

Otan taakkani ja lähden

kohti sitä mitä ei ole, ei ole ollutkaan

ja tiedän että ei tule olemaan

Mutta tätä on elämisen vietti

suurta kaipausta päin tulevan harhaa

mutta joskus kohti sitä mikä on sittenkin mahdollista

Sillä ihminen jonka kuva tulevasta katoaa

muuttuu sameaksi kuin vanha peili

ei elä elämänsä mahdollisuutta loppuun asti...