Viimeisiä viedään

Kun vuosi lähenee loppuaan tulee muisteltua mitä kaikkea sisältyikään taakse jäävään vuoteen. Iloa...surua...odotuksia...toiveita...sopeutumista....seesteisyyttä...monenlaisten tunteiden kirjoa.

Mindi ja sen pennut olivat yksi merkittävä tapahtuma vuoden kulussani. Sain jakaa sen Iipan kanssa kaikkine käänteineen pentujen luovutukseen asti. Nämä pentuprojektit poikivat paitsi niitä pentuja myös mielenkiintoisia keskusteluita. Kiitos niistä Iippa!

Toinen iso juttu kuluneena vuonna ovat kaksi erilaista ulkomaan matkaani.
Matkani Afrikkaan ei tälläkään kertaa sujunut aivan suunnitelmien mukaan, mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Kommelluksia monenlaisia, jälleen myös pankkikorttiongelmia.

Tässä on Esta , poissa oli rastatukka ja ujous. Esta on iso tyttö, koululainen!
Koululaisilla oli koulupuvut -eriväriset ikäkausien mukaan- eikä kenelläkään rastoja.

Toinen matkani suuntautui Playa del Inglesiin marraskuussa. Lämpöä, valoa ja paljain jaloin kävelyä! Vapautta liikkua missä ja mihin aikaan haluaa. Riippumattomuutta. Ei pankkikorttiongelmia. Ei kieliongelmia.
Ja kuitenkin kaipaan afrikkalaisuutta sen kaikissa muodoissaan.

Pieni pala 'Afrikkaa' minulla on kuitenkin Rovaniemelläkin. Tämä vauva on noussut jaloilleen ja vilistää kuin elohopea konsanaan.
Tavatessamme äidin kanssa syvennymme suomenkielen saloihin.
Kulttuuriero kuitenkin vaikuttaa näihin tapaamisiin, lähinnä minun puoleltani. Suomalaisena olen hiukan jäykkä menemään toisen kotiin ilman ennakkoon sopimista. Vaikka he sanovat:"Tämä on sinun kotisi, voit  aina tulla tänne!"