Sunnuntaiaamun rauhaa

Aurinko on herännyt...

.... se lämmittää....

Nekun viikonloppuvierailu

Nekun omat  ihmiset ovat lähteneet matkoille ja Nekku tuli Taivaanrannalle viettämään viikonloppua.
Petipaikaksi on vakiintunut makuuhuoneen ovenpieli tietokonepöydän vieressä. Nukkuvan koiran tuhina siivittää blogin kirjoittelua...kodikasta.
Olemme viettäneet leppoisasti aurinkoista päivää takapihalla, minä lueskellen ja Nekku aurinkoa ottaen.

Iida-koirani jälkeläisistä Nekku muistuttaa eniten emoaan sekä ulkonäöltään että käytökseltään. Nekun elämästä muutama vuosi kului emäntänsä opiskelujen vuoksi etäällä Rovaniemestä ja kului pitkiä aikoja etten nähnyt sitä. Kun se sitten tämmöisen pitkän ajanjakson jälkeen tuli käymään tuntui kuin olisin saanut hetkeksi Iida-Pirpanan takaisin!

Nekku-koiran kevättalkoot

Nekku  Nougat Iidantytär Goldwäscher piipahti mummolassa kevätkiireidensä lomassa.
Kuulumiset vaihdettuamme katsastimme kevään edistymistä takapihalla ja Nekun mielestä oli aika jo tarttua haravaan...

Maa martona makaa

Levin onnela : )


Jokin aika sitten kävimme Levin kanssa nostalgiamatkalla mökillä tutkailemassa kevään edistymistä.

Vielä ei vihreää näy , maa on vielä marto, mutta pienen haravoinnin jälkeen alkaa sieltä täältä pilkistää uutta kasvua.
Pikkulinnut sirkuttavat ja kantavat pesätarpeita oksanhankaan. Rastaita,  västäräkkejä, kiuruja, kuoviparinkin olen nähnyt taapertavan pellon laitaa...

Kemijoki heijastelee taivaan sineä ja rannalla kulkijan mieli on sees...
Kelpaa kesän tulla!

Äitienpäivänä

Suomenkielen kaunein sana: Äiti.

Sen merkitys on erilainen sekä eri ikäkausina että eri ihmisille. Aina se kuitenkin merkitsee elämän alkua...
Muistelen omaa äitiäni, joka nukkui pois runsas vuosi taaksepäin. Sain saattaa äitiäni kuoleman portille ja pääsimme lähemmäksi toisiamme kuin milloinkaan. Kiitos äiti niistä hetkistä!

Muistan myös edesmennyttä naapuriani, joka menehtyi maaliskuussa. Jäljelle jääneen puolison ryhti heijastaa surua, ensimmäinen yksinäinen  äitienpäivä lisää kaipausta.

Elämä on luopumista mutta myös elämää joka hetki.
Saan tavata tänään omat lapseni...

Aku Ankka

 Ilmiö, joka pitää pintansa vaalituloksista ja kaikesta maailman myllerryksestä huolimatta on Aku Ankka !
 Muuan nimeltä mainitsematon oikeustoimia välttelevä eurooppalainen poliitikko moitti meän ruokaa kelvottomaksi, pöljä.  Sama kumpi pää sillä on äänessä!
 Potun ja ruisleivän voimalla ollaan selvitty  hamaan IT-huumaan saakka. Tiiä sitten eteenpäin, riittäneekö pitsassa ja perunalastuissa poveria...kaupassa kerran kuultua:" Pitää mennä safkalle...." lausahti runsaasti ylipainoinen poika sylissään perunalastupussi ja puolentoista litran kokispullo.

Mutta puheet ruuasta sikseen ja takaisin Aku Ankkaan. Se on sukulaisineen on viihdyttänyt yli rajojen lapsia ja lapsenmielisiä aikuisia kokonaisen ihmisiän. Monessa perheessä, meilläkin,  aikuiset selailevat vanhoja Ankka-kansioita eikä aikuisikään ehtinyt lehden tilaajakaan ole harvinaisuus.
Mutta eikös vaan Ankka-dynastiastakin joku rienaaja paremman tekemisen puutteessa tehnyt terävän huomion: Aku ja kumppanit esiintyvät julkisesti ilman housuja! Hyi!

Aku koukutti lukijansa jo ennen television tuloa, olisikohan ollut esiaste Kauniille ja Rohkeille. Aku hakkaa mennen tullen aitoudessaan kyseisen sarjan, jonka haluaisin kuopata ja syvälle sittenkin.
Sarjoista puheenollen kotimaiset sarjat keräävät huippukatsojalukuja. Näistä Taivaantulet on onnistuneitten näyttelijävalintojensa vuoksi suosikkini.
Tässä vedän kotiinpäin, revontulet ja pohjoisen elämä on totta ja tuttua, siihen on helppo upota. Ja tästä syystä maksan TV-luvan mielelläni. Enkä tilaa Aku Ankkaa.

Kevään merkkejä

Kevät on vuodenaika joka saa sormenpäät syyhyämään ja ajatukset askartelemaan mullantuoksuisissa sfääreissä. Monena keväänä olen vannonut jättäväni kaikki siemenet kauppoihin, koskapa en ole onnistunut kasvattamaan niistä tanakoita kunnon taimia, mutta vasta tänä keväänä päätös on pitänyt.

Takapiha tarjoaa silti  rapsuttelemista ja kasvien talvesta selviytymisen ihmettelemistä.
Ruohosipuli on kylmänkeston mestari! Se talvehti ilman minkäänlaista suojausta, kuten näkyy blogitekstin "Taivaanrannalla pieniä vieraita" kuvassa. Myös rosmariini on selvinnyt paitsi talven pakkasista myös Eetun hampaista : )  Sekin työntää vihreätä mullasta.

Kiinanlyhty

Tämä sitkeä sissi talvehti mökillä miniäni kasvimaahan haudattuna.
Se talvehtisi kyllä kukkapenkissäkin, mutta se nostaa versonsa vasta kesäkuussa eikä ehdi muodostaa kauniita oransseja lyhtyjään valmiiksi ennen pakkasten tuloa.

Vilma

Vilmakin on tulossa neitoikään ja hankkii ensimmäistä juoksuaan. Anne-emäntä kertoi, että neiti on varsinainen sähikäinen, nopea ja voimakastahtoinen.
Vilma asuu agilitya harrastavassa perheessä ja on kovasti innostunut itsekin asiasta. Se on menossa agilitykurssille ja varmaankin saamme seurata sen kuulumisia Annen blogista (ks.linkit).


Tässä kuvassa Vilma on noussut trimmattavaksi ......

.....ja tässä neito on trimmattuna.



Kiitos Anne kuvista!

Eetu

Eetu-poikakin kävi trimmissä  Marjaanan luona ja missä pennut siellä minäkin!

Eetu tapasi myös isänsä ja osasi käyttäytyä niinkuin nuorukaisen pitääkin vanhemman uroksen läsnäollessa. Valitettavasti en saanut kunnon kuvaa, tilanteessa  oli sen verran vauhtia.

 Eetu (Pumpernickel) oli pennuista se, joka jäi muutamaksi vuorokaudeksi luokseni toisten lähdettyä uusiin koteihinsa. Ja se totisesti tunsi minut!

Eetu on halaava koira kertoivat omistajat ja niitä halauksia sainkin runsaasti osakseni.
Sain myös kuulla Eetun ihmisiltä, että se hyppää syliin niinkuin isoisänsä isä Juuso.

Jokainen näistä pennuista on saanut juuri oikeat ihmiset omikseen, pennut ovat luottavaisia, ystävällisiä ja yhteistyökykyisiä ja -haluisia. Ja jokaiselta löytyy myös omaa tahtoa : )

Petronella

Minun pieneni ovat saavuttaneet erään etapin taipaleellaan aikuiseksi kääpiösnautseriksi.
On ensimmäisen täystrimmin aika ja ilokseni saan tavata niitä Marjaanan luona.
Sulo kävi ensimmäisenä ja nyt oli vuorossa Nella. Nella on myös alottanut ensimmäisen juoksunsa.

Minulle tärkeää oli nähdä miten ennen luovutusikää tehdyt käsittelyharjoitukset ovat kantaneet hedelmää ja myös miten hyvin juuri oikeat omistajat ovat saaneet itselleen sopivan pennun. Olen tyytyväinen näkemääni.