...poutaa, illasta alkaen sadetta...

Taivaanrannalla on koiramaisittain ajatellen mukavat ja koiranomistajien suosimat ulkoilumaastot. Löytyy kuvan kaltaista avaraa kangasmetsää sekä kallioita ja suolämpäreitä.

Tässä muuanna päivänä (toissapäivänä :D) ikuisuus taaksepäin oli komea poutapäivä ja Blacky tietenkin kävi päivittämässä uutistarjonnan lähimaastossa.

Puhelimen kamera on kätevä keksintö. Ei koskaan voi tietää mitä vastaan tulee...

...kuten eilen sateisena iltana tämä reipas kaksikko, kääpiösnautseri emäntäänsä ulkoiluttamassa.
Kosti (muistankohan nimen oikein) päätti tulla tervehtimään Blackya ja annoimme poikien revitellä sydämensä kyllyydestä.






Poikien revitellessä juttelimme emännän kanssa ja kävi ilmi, että Kosti on Zaktans kennelistä etelä-Suomesta. Jonka kennelin omistaja on rovaniemeläislähtöinen ja jonka ensimmäinen  kääpiösnautseri oli Goldwäscher Goldsucher, Juuson velipoika.

Uutta oppimassa

Aamulla kävimme Blackyn kanssa autoilemalla asioilla kaupungilla. Asiointini oli sen laatuista, että Blackyn piti odottaa autossa boksissaan. Boksi on koiran kannalta hyvä vieraissa oloissa, tuttu ja turvallinen tila josta voi tarkkailla ympäristön tapahtumia.
Se oli Blackylle tuttu juttu, uutta sen sijaan oli juosta polkupyörän sivulla. Ymmärrettävistä syistä siitä ei ole kuvaa : )
Se, kuten kaikki uudet asiat, on opeteltava rauhallisessa ympäristössä. Niinpä lähdimme pyöräilemään aamupäivällä läheiselle lenkkipolulle, joka talvisin on valaistu hiihtolatu. Koululaiset ovat menneet kouluihinsa ja ulkoilevat koirat koteihinsa.
Blackylle homma ei ollut itsestään selvää; ai miksei saa pysähtyä haistelemaan? ai miks pitää juosta sivulla miksei voi juosta edessä? ai miksei vastaantulevia lenkkeilijöitä saa mennä haistelemaan?

Teknisiin vempaimiin tykästyneenä minulla on pyörässäni matkamittari, joka kertoo myös nopeuden. Tällä kertaa toki arvioin sekä nopeuden että matkan tarkkailemalla Blackya.

Hoitoputki alkaa

Blacky tuli tänään Taivaanrannalle eväät ja henkilö(koira)kohtaiset tavarat mukanaan. Toipa vielä Lakullekin uunituoreen leipäjuuston kahvin kanssa nautiskella. Yhdessä me otimme siitä maistiaiset, on se vaan niin hyvää!

Taivaanrannalla on koiranruokakupit  kaivettu kätköistään.

Blacky ettoneella.

Ruokailun jälkeen kävimme ulkona haistelemassa Korkalovaaran Sanomat ja jättämässä omat kommentit muitten tutkailla.
Kyllä nyt kelpaa!

Hiidenkirnut - potholes

Kaunis lauantaipäivä houkutteli retkeilemään, tällä kertaa autolla. Mukaan otin kameran lisäksi kauppakassin, yksi tie kaksi asiaa.

Minua on aina viehättänyt suunnittelematon reissaaminen, pätee yhtälailla kävelyyn, pyöräilyyn kuin autoiluunkin. Tällä kertaa päädyin Sukulanrakalle. Sen verran olen varustautunut eteen tuleviin tilanteisiin, että autossani kulkee mukana sienikori ja muutama muovipussi. Ynnä koiraa  varten hihna ja kakkapusseja. Ai miksikö koiravarustus? Se kovia kokenut kantapääni käskee varautumaan yllätyksiin, eipähän jää varusteista kiinni. Olen kerran matkannut kahden koirani kanssa Haapajärvelle saakka ja perillä huomannut ettei mukana ole yhtään hihnaa!!

Mutta nyt sinne hiidenkirnuille!

http://hiidenkirnut.com/ Hiiden tarina - Devil's strory ja kuvia - photos

Kolpeneen harjulla

Kävin ampumaradan maastossa sienimetsässä ja palailin kotiin harvoin kulkemaani reittiä, en ole vuosiin kulkenut Kolpeneeen harjua pitkin. En muistanutkaan miten kaunista seutua se on, kapea harjutie Salmijärven ja Keinuvuopajan välissä. Ruskan värit puissa ja vettä jokapuolella!
Silmä lepää maisemassa ja mieli rauhoittuu nauttimaan luonnon näkymistä.

Lauleskellen

Laulutaidottomat-ryhmä on kokoontunut toisen kerran. En voi kehua  äänelläni eikä tavotteenani ole esiintyminen, mutta olen silti kovasti kiinnostunt.  Laulaminen on tekniikkalaji ja sehän mulle passaa!
Tekniikka on järjellä ymmärrettavissä; kun teet näin, siitä seuraa että jne.

Opettajamme on klassisen linjan laulaja ja pätevän kuuloinen nuori pedagogi.

Mitenkähän se laulaminen lapsena olikaan niin helppoa? Ei tarvinnut miettiä miten hengittää, senkuin antoi äänen kulkea. 

Sadonkorjuuta

Syyskuu lähenee loppuaan, on aika katsoa ovatko satotoiveet toteutuneet. Puikulapotut tuottivat iloisen yllätyksen, ne ovat 'lisääntyneet ja täyttäneet maan' : )  Sopivan kokoisiakin ovat, kyllä kelpaa keitellä!



Kaali on selvästi myös syyskasvi, vaikka lehtikaali antoi satoa jo heinäkuussa se edelleen työntää uusia lehtiä. Niin myös ruusukaali. 'Ruusut' jäivät pieniksi, mutta olen napostellut niitä sellaisenaan, kaalilta maistuvat. Saattavat olla hyviä myös suolavedessä keitettynä ja voisulalla höystettynä.
Porkkanat ovat makeita ja parhaimmillaan sellaisenaan, en henno niitä keittää.

Rakuuna tekee siemeniä, pureskelin niitä uteliaisuuttani, voimakkaan makuisia olivat. Persilja ei viihdy yhtä hyvin ruukussa kuin avomaassa, loppukesästä kasvuvoima hiipuu, samoin nokkosilta. Nokkosia kasvaa siellä täällä takapihaa, mokomiakin (useimpien mielestä), mutta mie paan niitä pataan mielelläni. Olenpa kuivannutkin talven varalle.

Eikä sovi unohtaa puolukoitakaan.
Yleensä haluan nauttia marjat sellaisenaan, keittämättä, mutta tänä syksynä olen tehnyt tuoreella inkiväärillä maustettua puolukkahilloa. Kanelitanko sopii myös hyvin maustamaan puolukkaa.



En oikeasti ole kiinnostunut ruuanlaitosta enkä puutarhatöistä, mikä ei taida tuntua kovin uskottavalta edellisen valossa : )

Blogi täytti vuoden

Aloitin bloggaamisen vuosi taaksepäin enkä oikeastaan tiennyt millaiseksi se muotoutuu tai mitä haluan sanoa. Olin jo lopettamassa  kirjoittamista, mutta Pirjo sanoi että stop tykkänään moiset puheet!
Pidän kirjoittamisesta ja ainahan jotakin sattuu ja tapahtuu ihmisen elämässä. Eri asia ketä kiinnostaa. Olen lohduttautunut seikalla etten häiritse ketään pulinoillani, bloginhan voi jättää halutessaan huomiotta .
Koirat, musiikki, koti ja kotiseutu ovat tärkeitä elementtejä elämässäni. Ja tekniikka. Ja autot. Ja huumori : )
 Näitten ohi menevät vain omat poikani.

Rillumarei

Rovaniemen markkinaperinne kauppatorilla jatkuu vaikka myyntikojuja on vähän entisiin vuosiin verraten. Eirovanimeläisille kerrottakoon että Rovaniemen Wanhat Markkinat on ihan eri juttu, se pyrkii nimensä mukaan  tarjoamaan kansalle tuuulahduksen entisajoista festarihengessä.

Nyt meneillään olevat markkinat ovat nykyaikaistuneet monellakin tavalla. Virolaiset ja tummahipiäiset kauppaavat vaatteita ja astioita. Heidän tuotteensa erottaa selvästi yhdellä silmäyksellä meidän omasta tuotannostamme.

Aina pintansa pitävät tuotteet markkinoilla rinkeleitten ja kalakukkojen lisäksi. Kalan myynnissäkin on nykyaika astunut kuvaan, ei sitä ennen kylmäaltaista...

Vain ilmapallokauppiaat, helppoheikki ja torikuvaaja puutttuu.
Helppoheikin huutelua ei enää markkinoilla kuulu, mutta rovaniemeläisen muusikon hanuri viihdyttää markkinaväkeä kahvittelun lomassa.
Veikko Kinnunen on rovaniemeläisille tuttu monenlaisista kesätapahtumista.

Enpä malta olla muistelematta kaikkien varttuneempien muistoissa elävää viimeistä torikuvaajaa Valto Pernua. Hänellä oli teltta, jonka sisällä hän kuvasi asiakkaansa. Teltan ympärille oli asetettu nojalleen myytäväksi hänen omia maalauksiaan.

Valto Pernu Rovaniemen markkinoilla 1980  Kuva: Mervi Autti

http://www.valtopernu.net
Tässä linkki, joka kertoo Pernun elämästä ja saavutuksista.

Tottelevaisuutta

Olen ikuisuus taaksepäin harrastanut koirieni kanssa tottelevaisuuskokeita mutten ole vuosikausiin enää seurannut edes paikkakunnalla järjestettäviä kokeita.
Ei ole ollut omaa koiraa eikä ketään tuttuakaan koiraa tsempattavana.
Nyt kuitenkin Nekun emäntä toisen koiransa Lantin kanssa on agilityn jälkeen siirtynyt TOKOon. Lantilla oli toinen kisa alokasluokassa, yhden ykköstuloksen se on saanut jo aiemmin tänä kesänä.
Nyt oli tuloksena myös ykkönen ja luokkavoitto komein pistein 185.5
Täydet ovat 200 pistettä.

Paitsi varsinaisia kokeeseen kuuluvia liikkeitä tuomari seuraa myös koiran ja ohjaajan yhteistyötä, miten mielellään koira työskentelee. Itselleni ne pisteet ovat liikkeistä saatuja tärkeämmät, ne kertovat tarkkasilmäiselle parin keskinäisestä suhteesta ja miten koiraa on koulutettu.