Rauhallista joulua

Pieni vieraani

Kuvat kertokoot tarinaansa...

Kiitos Varpu ja Ilmari käynnistä!
Ilmari on jo kokonaisen vuoden ikäinen. Minusta on erityisen mukavaa seurata pienen ihmisen kehitystä, varsinkaan kun minulla ei noita lapsenlapsia ole.

Oodi ystävyydelle 2

Taannoin lenkkeillessämme Seija-ystäväni kanssa ja niitä näitä jutellessamme hän tuli vaatimattomasti kertoneeksi meidän yhteiseltä tuttavaltamme saamastaan mitalista. Minä tietenkin utelemaan lisää, en ollut kuullutkaan moisesta mitalipäivästä.

Yhteinen tuttavamme oli loukannut polvensa ja joutui käyttämään kyynärsauvoja pitkään. Se hankaloittaa elämää ja kun siihen lisätään vielä talviset olosuhteet ja koiran ulkoilutus haasteita riittää.
Avuksi riensi ystävällinen naapuri Seija!

Omalta kohdaltani olen myös saanut nauttia Seijan avuliaisuudesta runsain määrin!
Enkä vain minä ja yhteinen tuttavamme, Seijalla on näkevät silmät ja kuulevat korvat kanssakulkijoiden huolille.

Seija on mitalinsa ansainnut!
http://yle.fi/uutiset/mitalipaivana_palkitaan_arjen_sulostuttajia/6373373

Mindi

Taivaanrannalle ilmestyi pieni punapukuinen 'joulutonttu' tervehdyskäynnille. 

Rakkaalla lapsella on monta nimeä, kuten yleisesti tiedetään. Mindilläkin.

Mennen kesän heiniä on nimi Matilda ja kodinvaihto, kohti uusia tuulia tämä pirpana taivaltaa Iipan Mindi-koirana.

Monenlaisia yhteisiä kokemuksia ja reissuja heille on jo ehtinyt kertyäkin, ovatpa lentäen jopa käyneet esittäytymässä Helsingin Messukeskuksessa koiranäyttelyssä.

Koiramaailman kiemuroihin perehtymättömille lukijoilleni voin kerrtoa, että sitä pidetään valtakunnallisesti Erittäin Tärkeänä Tapahtumana.

Viereisessä kuvassa Mindi esittelee taitojaan...katsokaapa tuota ilmettä: täydellisen keskittynyt kontakti.

Terävä pää kaiken ikää

Valituilta paloilta tulee paitsi lehteä myös kansantajuisia tietokirjoja, muutamaan olen vuosikymmenten kuluessa tutustunutkin. Niin kuin sekin lintukirja, josta tunnistin pähkinähakin.
Kirjastossa käydessäni tarttui mukaani Valittujen Palojen kirja Terävä pää kaiken ikää.
Tässä kirjassa kuitenkin ärsyttää määrätynlainen 'amerikkalaisuus', käytännön asiat selitetään kuin pikkuvauvoille. 
No, se on sivuseikka. Aivojen toiminta taas selitetään asiaan perehtymättömälle ymmärrettävästi, (lääkäri puolestaan voisi pitkästyä näihin 'itsestäänselvyyksiin') minua kiinnostavaa luettavaa. Ihminen on kuin kone,  rakennettu toimimaan tietyllä tavalla. Tähän joku voisi tokaista ettei koneella ole tunteita. No ei ole, mutta tuntemuksetkin syntyvät aivoissa sähkön ja kemian voimalla. 
Kaikenlaisissa koneistoissa toimivuuden takaamiseksi huolto on tärkeää. Siispä lähden tältä istumalta 'huoltamaan' omaa koneistoani tuonne lähimetsään : )

Yle uutiset / Lappi

SK: Pentutehtailijoiden tuomiot säilyivät

Koiranpentujen tehtailusta tuomitun euralaisen pariskunnan valitukset on hylätty Vaasan hovioikeudessa, kertoo Satakunnan Kansa. Rikosilmoituksen koirankasvattajista teki kaksi rovaniemeläistä koiranomistajaa.

Aina löytyy ihmisiä, jotka koiran hankintaa miettiessään kulkevat pilvilinnoissaan pää höyryten ja ovat otollista riistaa rahanahneille pentutehtailijoille.

Harrastava ja/tai muuten vastuuntuntoinen koiraväki ei paina villaisella havaitsemiaan eläinsuojelurikoksia. Itse koenkin koirakerhot tarpeellisiksi uusien koiranomistajien ohjaamisessa paitsi harrastuksen pariin myös kokonaisvaltaisen tiedon jakamisessa.

Helppohoitoinen orkidea

Valkoinen orkideani jaksoi kukoistaa 2,5 kuukautta ennenkuin alkoi pudottaa kukkiaaan. En tiedä toista yhtä sinnikästä kukkijaa! Kukat ovat vielä pudottuuaankin koristeellisia.


Lila orkidea ei jaksanut tehdä kuin neljä nuppua, jotka se ilokseni jaksoi myös avata kokonaan. Selvästi päivän pituudella on vaikutusta kukkien muodostumiseen ja kestoon.  Veikkaisin että 12 tuntia olisi ihanne, eikös se lie tropiikissa ole päivän pituus.

Kastelussa olen noudattanut orkidanäyttelyssä saamaani ohjetta: upotuskastelu kun juuret ovat vaalenneet. Orkideat myydään läpinäkyvissä muovipurkeissa, joista on helppo seurata juuriston tilaa.  Lehtien suihkuttelua ei pidä tehdä, kosteus jää lehtihankaan, josta aikaa myöten kehittyy sienitauteja.
Kaikenlaiset orkideamullat ovat kuulemma myös pannassa. Kasvualustana puun kaarna on hyvä. Järkeenkäypää, jos ajattelee niiden kasvuympäristöä.

Näin kertoo Wikipedia 'Suurin osa kämmekkäkasveista on epifyyttejä, jotka kasvavat tropiikin ja subtropiikin kosteilla seuduilla muiden kasvien, kuten puiden, kaktusten ja puusaniaisten varsilla'.

Hiukan koiran kasvatuksesta

Halpaa koiran pentua etsivä ei tule ajatelleeksi nokkaansa pitemmälle. Vastuuntuntoinen koiran kasvatus sisältää paljon muutakin kuin lopputuotoksena sen pienen ihanan karvapalleron!

Ennenkuin päästään edes astutukseen vastuuntuntoinen kasvattaja harrastaa rotua, käy erilaisia kursseja, mm.kasvattajan peruskurssin, maksaa jäsenmaksuja vähintäänkin Kennelliittoon ja rotua harrastavaan yhdistykseen pysyäkseen ajan tasalla rodun  kehityksestä ja terveyden tilasta . 

Vastuuntuntoinen kasvattaja tapaa muita kasvattajia mm. käymällä näyttelyissä ja muissakin koiratapahtumissa, joista myös syntyy kustannuksia majoittumisineen matkoineen päivineen. 

Vastuuntuntoinen kasvattaja hoitaa narttuaan mm. ruokkimalla asiallisesti ja varmistaa sen terveydentilan käyttämällä sitä eläinlääkärillä paitsi rokotuksissa myös tarkastuksissa rodulle tyypillisten sairauksien varalta.

Nämä kaikki ennenkuin edes päästään itse asiaan, siihen astutukseen.
Vastuuntuntoinen kasvattaja harkitsee tarkoin sopivia yhdistelmiä, jolloin useimmiten joudutaan astutusmatkalle lähtemään kauas. 

Onnistuneen astutuksen jälkeen vastuuntuntoinen kasvattaja varmistaa narttunsa hyvinvoinnin panostamalla ruokintaan ja varautuu penikoimiseen varmistamalla eläinlääkärin tarvittaessa ja järjestäen vapaata töistä.
Myöskään pentueen synnyttyä ei vastuuntuntonen kasvattaja kiristä kukkaronsa nyörejä, vaan ruokkii huolellisesti emoa, rokottaa, siruttaa ja tarkastuttaa pentueensa eläinlääkärillä, unohtamatta madotuksia. Ja rekisteröi pennut.

Miksi kaikki tämä? Eikö vähempi riittäisi?
Ei riitä!

Huurreviikko

Korkalovaaran kirjasto ja asukasyhdistys on järjestänyt yhteistuumin useita vuosia viikon mittaisen tapahtuman, joka on nimetty Huurreviikoksi.
Viikon aikana on myynnissä poistokirjoja ja kirjaston toimintaan jotenkin liittyviä vierailijoita.
Tällä kertaa vierailijoiksi oli kutsuttu kirjjailija Pauliina Vanhatalo ja runoilija Merja Toppi, joka kirjoittaa ja esittää runojaan savonkielellä.


Murteisiin tykästyneenä halusin kuulla runoutta savoksi, enkä todellakaan pettynyt. Jo itse runoilija vangitsi kuulijat persoonallisuudellaan, puhumattakaan hänen eläytymisestään teksteihinsä! Kaukana paatos ja utuisuus, rehevää tekstiä ja tunnelmia tilantteesta jos toisestakin. Tässä pieni näyte

Navikaattorin ohjeestus

Jätä se tolohake,
kuahaa kolome kilometriä kottii,
niistä nenäs ja
pistä lilloo luomee.
Kiänny vasempaa,
kävele keskustaa
ja parkkeeeroo terasille.
Poesta tollukan numero ja
suutelot selekäytimestäs.
Hilijennä,
eti uus ja parempi.
Eläkä  i k i n ä  tie uu-kiännöstä, 
vaekka miel tekis.

Lisää näytteitä Merjan kotisivuilta http://www.merjatoppi.com/suomi/sample.php

Kaisan kaljamat

Tällaisia ovat lenkkimaastot pohjoisessakin nykyään. Älköön kukaan sanoko minulle, ettei ilmaston muutos ole käynnissä. 

Meillä oli jo kaunis valkoinen maisema, luntakin sen verran, että kaupungin miehet pohjustivat latureittejä.
Tässä tulos tihkusateitten jälkeen.

Sää kuin sää on sopiva ulkoiluun, se on vain varuste- ja mielialakysymys.
Nastalenkkarit jalkaan ja metsään...seurakseni sain Seija-ystäväni. Käveleskelimme hetteelle niitä näitä jutellen ja menneitä retkiämme muistellen. Kuten niitäkin laavunsiivouksia, joita menneinä kesinä teimme. 
Tämän kuvan jykevän pöytäryhmän kaupunki rakensi hetteelle pari vuotta taaksepäin luontopolun kunnostamisen yhteydessä.
Me siistimme pöydältä siihen varisseet neulaset ja kävyt kuusen oksalla. Jos sattuisi pakastamaan eivät jäätyisi kiinni pöydän pintaan. 
Ja jatkoimme matkaamme.