Rovaniemen vanhin asukas

Tänään täyttää Rovaniemen vanhin asukas -tietääkseni- kunnioitettavat 101 vuotta !
Ja uskomatonta, mutta totta; hän kirjoittaa uutta kirjaa! 
Kyseessä on Arvo 'Tiera' Ruonaniemi, rovaniemeläinen toimittaja ja kirjailija.

Sydämelliset onnittelut Tiera !

Uuden kynnyksellä

Sain perjantaina ovelleni yllätysvieraan, johon tutustuin syyskuussa Rovaniemen lentokentällä alottaessani matkaani Espanjaan.  Matkatoimisto oli järjestänyt meidät huonetovereiksi ja siitä tuli ikimuistoinen viikko, sovimme yhteen niin nukkuma- kuin muiltakin tavoiltamme. Nautimme täysillä seikkailuista espanjalaisissa kaupoissa ja kuljailusta kaupungilla. Kaiken huippuna ostosretkemme paikalliseen apteekkiin! Hiljennyimme myös tovin löytämämme kirkon penkissä messumusiikkia kuunnellen.

Elämääni on ilmestynyt useita muitakin ihmisiä viimeksi kuluneen runsaan vuoden sisällä. Alkaen ensimmäisestä leikkauksestani marraskuussa 2011. Tutustuin silloiseen potilastoveriini, jonka kanssa kohtalotovereina jaoimme kivut ja säryt...ja uskokaa tai älkää myös nauroimme makeasti koko tilanteelle! Hänen kanssaan olemme edelleenkin yhteyksissä.
Toisesta sairaalareissustani jäi myös ystävä, huonetoveri, jonka ansiosta tulin lähteneeksi tuolle Espanjan matkalle. Varasin matkan siinä vaiheessa toipumistani jolloin käytin vielä kahta kyynärsauvaa, rohkea rotan syö...uhkarohkea kaksi! 
No, lopputuloshan oli loistava.

Näistä avuttomuuteni jaksoista opin antamaan myöten omalle avuntarpeelleni, minä joka aina olen tottunut luottamaan omaan apuuni. Kun en edes kengän nauhoja saanut itse solmia...
Sain apua ystäviltäni ja naapureiltani, pyytämättä. Olen siitä kiitollinen edelleen ja senpä vuoksi olen avannut Neuvokkaan oven ja olen ilmottautunut ensi kuussa järjestettävälle 'Vapaaehtoisen hyvinvointityön kurssille'.

Joten, hyvät lukijani, olen kääntämässä uutta lehteä elämässäni...eikä tässä vielä kaikki -kuten ostoskanavalla sanotaan- lisää uutta on luvassa.
 Mutta siitä tuonnempana...ehkä. Ja teille lähipiiri, tähän juttuun ei ole koiraa haudattuna: )

Inventaario

Pakkanen paukkuu ulkona jo kahden pipon lukemissa eikä kävelyretki houkuttele. Hiihdosta nyt puhumattakaan, siispä jotain hyödyllistä puuhaa sisätiloissa...
No, miepä pesen nyt saunan...lattialämmitys päälle että kuivuu hyvin... No mikäs kun ei syty merkkivalo, sulakeko...ei hätiä mitiä, onhan niitä...
Epätoivoisesta etsiskelystä huolimatta en löytänyt sulakepakkausta, vaikka niitä on ihan varmasti..

Siivouskomero sai purkaa sisuksensa lattialle, kori korin viereen ja pari päällekkäin. Siinä koreja penkoessa täyttyi roskapussi kuin huomaamatta, kukahan minun siivouskomerooni kaiken tuon rojun on säilönyt...hyi!
Hyllyt tuli pyyhittyä ja tavarat järjestettyä, sulakkeetkin löytyivät.
Sulakkeen vaihdosta huolimatta ei merkkivalo syttynyt.

Vastus vai ohjausyksikkö, kas siinä pulma jonka jätän hautumaan.
Ja saunan pesu siirtyy hamaan tulevaisuuteen kunnes taas inspiraatio iskee.
Taivaanrannalla on nyt putipuhdas siivouskomero : )

Taviokuurna

Lähdimme kauniin kirpeässä pakkassäässä Seijasiskon kanssa kävelemään, ihailemaan talvista aurinkoa ja huurrekuorrutettuja puita....käveleskelimme omakotialueilla ja saimme nähdä onnenkantamoisena oudon linnun, jollaista meistä kumpikaan ei ollut ennen nähnyt.
Pakkasta oli n. 18Cº, siksi en ottanut kameraa mukaan. Luotin puhelimen kameraan jos jotakin kuvattavaa olisi...se osottautui riittämättömäksi yhtälailla tuon linnun kuin maisemienkin ikuistamiseen. Siksipä etsinkin netistä linkin josta tämän kauniin ja erikoisen linnun voi nähdä.

http://www.luontoportti.com/suomi/fi/linnut/taviokuurna

Totta se on !

Aurinko on jälleen Rovaniemeläisten ilona! Virallista kaamostahan ei miellä tässä napapiirin tuntumassa ole vaikka se siltä joskus tuntuukin.
Kesällä saamme kuitenkin korvauksen syksyn pimeydestä; aurinko mollottaa taivaalla kutakuinkin kuukauden yhteen menoon laskematta välillä. Pilvisyydestä tietenkin riippuen. 
Auringonnousu: 10:30
Auringonlasku: 14:21
Päivän pituus: 03:51
Päivän pituuden muutos:
00:07 h

Aurinko paistaa vielä matalalla ja sen kaari on lyhyt taivaalla. Valo ei yllä maahan saakka edes aukeilla paikoilla, mutta ah miten se jo virkistää mieltä!

Viime päivinä olemme saaneet Rovaniemelle runsaasti uutta lunta, maisema on puhdas ja kaunis...sanoisin neitseellinen.

Täällä 'Taivaanrannalla' on upeita lumisten oksien muodostamia holveja polkujen yllä. Niiden alta kulkiessaan saa kumarrella matalampien oksien kohdalla ettei takin kaulus haukkaa nietosta sisäänsä : )

Uusvanhaa

Termi uusvanhaa liitetään yleensä esineisiin, mutta miksipä ei sitä voisi käyttää myös asioista. Kuten vaikka vanhan harrastuksen uudelleen henkiin herättämisestä.

Rummutan edelleen äidinkielen puolesta - asia, joka on noussut jälleen esille mediassakin - koska se on vaalimisen arvoinen!
Äidinkielen rakenteiden ymmärtäminen helpottaa myös vieraiden kielten opiskelua. Näin pitkän esipuheen jälkeen pääsen itse asiaan, englannin kieleen : )
Olen takavuosina opiskellut kansalaisopistossa englantia vain harrastuksen vuoksi, vailla kummempaa motivaatiota. Viimesyksyinen Espanjan matkani sai minut iloitsemaan siitäkin vähäisestä kielitaidostani; oli kerrassaan hauskaa olla tekemisissä paikallisten asukkaiden kanssa!
Nyt kielten opiskelu kohdallani on noussut jälleen ajankohtaiseksi. Tämä nettimaailma nojaa englanninkieleen. 'Kielikone' kääntää miten kääntää, se ei hallitse rakenteita. Netti avaa tien mihin tahansa maailmankolkkaan, vain pari klikkausta ja maailma on auki edessäni!

Olen tässä blogissani kertonut espanjalaisesta opettajastani Danielista. Kielinero, joka opetti meille englantia suomenkielellä! 

Toinen nettiin ja englanninkieleen liittyvä henkilö on lukijaksenikin kirjautunut Ritva. Tutustuimme netissä hassutellen, mutta hassuttelun lomassa kävi ilmi, että me molemmat luimme kansalaisopistossa englantia samasta kirjasta ja samasta kohdasta! Vaihdoimme sp-osotteita ja aloimme viestitellä toisillemme englanniksi. Löysin arkistoja penkoessani hänelle kirjoittamiani viestejä enkä ymmärtänyt niistä enää höykäsen pöläystä!
Siis kansalaisopistoon, kertaus on opintojen äiti.

JK. Daniel on facebookin mukaan Kiinassa ja Ritvasta tuli ystäväni myös elävässä elämässä!

Uusi vuosi, uusi alku

Uuden vuoden alku tuntuu lisääntyvänä energiana, vaikka päivän valo ei vielä ole merkittävästi lisääntynytkään. Uusi puhdas lumi tekee maiseman valoisaksi, lumityötkään eivät vielä tässä vaiheessa talvea kyllästytä.

Uudenvuoden juhlat on juhlittu ja ripset riisuttu : ) Uusi pikkuiseni saa odotella pilttuussaan yhä pidempiä jaksoja tielle pääsyään, koska kävelykuntoni on  leikkausten jälkeen palautunut jo kohtuullisen hyväksi. 
Mieluummin kuitenkin laitan monot ja sukset jalkaan ja suunnistan ladulle. Johtuneeko lapsuudestani, että hiihto maistuu! Silloin sukset olivat vakavasti otettava kulkuväline paikasta A paikkaan B : )

Vuoden vaihtuessa

 Vuoden viimeinen päivä alkoi leutona ja lempeänä. Joulun ja uudenvuoden väliin sattunut suuri sään vaihtelu pakkasineen ja lumisateineen 'avasi' minulle hiihtoladun. Kylläpä olikin nautinto pitkästä aikaa nostaa sykettä...

Kuluneeseen vuoteen sisältyi monenlaista - odotettua ja odottamatontakin...
Vuoden vaihtuessa ovi on raollaan tuntemattomaan tulevaisuuteen, toiveita, unelmia ja suunnitelmia....aika saa näyttää mitkä niistä toteutuvat.

 Kävijätilastoa seuratessani olen havainnut kiinnostuksen lisääntyneen blogiani kohtaan, se saa jatkamaan lopetusaikeistani huolimatta.
Kiitos teille hyvät lukijani  seurastanne kuluneena vuonna! Toivotan tulevalle vuodelle teille jokaiselle unelmia ja uskoa tulevaisuuteen, voimia toteuttaa unelmianne ja pitää huolta itsestänne ja toisistanne!

Jonain päivänä

Ei tullutkaan Mayojen ennustamaa maailmanloppua, onneksi en elänyt kuin maailmanlopun edellä : )
Silti asioita ja elämää voi tutkiskella hiukan syvemminkin...ja sopiihan se teemaankin näin vuoden  viimeisinä päivinä. Arkistojani penkoessani löysin alla olevan tekstin, jonka haluan jakaa kanssanne hyvät lukijani ja ennenkaikkea rakkaat ystäväni, joita kiitän sydämestäni kuluneesta vuodesta!


Jos jonain päivänä tuntuu siltä,
että itkettää...
Soita minulle. En lupaa, että saan sinut nauramaan, mutta
voin itkeä kanssasi

Jos jonain päivänä tuntuu siltä, että juoksisit karkuun, älä epäröi soittaa minulle. En lupaa sinua pyytää pysähtymään mutta voin juosta kanssasi

Jos jonain päivänä et halua kuunnella ketään soita minulle. Lupaan olla vierelläsi ja lupaan todella olla hiljaa. Mutta jos jonain päivänä soitat minulle ja en vastaa, tule nopeasti tapaamaan minua, ehkä tarvitsen sinua.

Jos joskus en huomannut sinua, olen pahoillani. Jos joskus ajattelin olla isompi ja parempi kuin sinä, anna anteeksi.

Minä pidän sinusta älä koskaan unohda sitä. Huonojen ja hyvien aikojen jälkeen olen aina täällä sinulle. Olen pahoillani kaikesta väärästä mitä ikinä olen tehnyt.

Kirjoitan jos huomista ei koskaan tulisikaan. Entä jos en koskaan pystyisi sanomaan hyvästi tai antamaan sinulle isoa halausta.

Entä jos en ikinä voisi sanoa olen pahoillani ja pidän Sinusta. Jos huomista ei koskaan tulisikaan.