Se aika vuodesta...

On jälleen se aika vuodesta jolloin haravat suihkivat pihoilla ja kasvun ihmettä etsitään silmä kovana mulloksella olevista kukkapenkeistä.

Kuvan kaksi säkillistä on täyttynyt vuorenkilpikasvuston perkausjätteistä!
Monivuotisten yrttieni lähempi tarkastelu näyttäisi vain ruohosipulin selvinneen hengissä talven kynsistä. Mutta se on sitäkin vahvemmin elossa; kun oikaisin yhtä tuppaan vartta jäi sormiini huumaava sipulin tuoksu.

Minä 'Neuvokas'

Olen kirjoittanut Neuvokkaasta jo aikaisemmin viimevuoden helmikuussa jutussani 'sukkia sukkia sukkia', johon viereinen kuvakin liittyy. Noista sukkatalkoista heräsi kiinnostukseni vapaaehtoistyöhön.
Sukkia talkoilleet saivat kutsukirjeen sukkahaastejuhlaan, osallistuin, vaikutuin ja siinä se oli! Tähän porukkaan olisi mukava liittyä.
Edellä oleva on jonkinlainen johdanto eiliseen iltaan. Ja siihen minkä vuoksi olen entistäkin vakuuttuneempi vapaaaehtoistyön sisältörikkaudesta.


Neuvokas ei suinkaan ole vain vanhojen mummojen sukkakerho...kaukana siitä!
Eräs Neuvokkaan yhteistyökumppaneista on Lyseonpuiston lukio. Osallistuin viimeviikolla järjestettyyn välittämisen päivään, jolloin runsas vapaaehtoisten joukko  jalkautui nuorten kanssa ympäri kaupunkia, ja jonka yhtenä tarkoituksena oli 'ylisukupolvinen' kohtaaminen, ihmiseltä ihmiselle.
Oma kohteeni oli Jokkakallion asumispalvelukeskus (huh mikä sanahirviö!) seitsemän lukion ekaluokkalaisen kanssa aamuyhdeksästä iltapäiväkolmeen. Jokkakalliossa sijaitsee palveluasuntoja, dementiaosasto ja hoivapalveluosasto, joissa kaikissa osallistuimme parhaamme mukaan asukkaiden arkipäivään.

Kuten sukkatalkoissa järjesti Neuvokas myös tämän suurtempauksen osallistujille kiitos illan. Olen vieläkin eilisen lumoissa, tunnelma oli lämmin ja iloinen.. ajatelkaa: ei juhlapuheita... täytekakkukahvit... oman ohjelmarenkaan esityksiä.... yhteislaulua... suomalaista musiikkia kahdella hanurilla.... I love it!

Logistiikkaa

Kun kotipaikkakunnalle on järjestetty koiranäyttely sinne on mukava mennä tuttuja ihmisiä ja myös tuttuja koiria tervehtimään. Kauan koiria harrastaneena minulla olikin viihtyisä päivä muistoja verestäessäni.

Helatorstai Rovaniemellä valkeni koleana ja kosteana, varsinainen koiranilma! No, jokainen ulkoilmalajeja harrastava tietää että oikeanlainen varustelu takaa nautittavan tapahtuman säästä riippumatta.
Koiria en enää välitä kuvata (kun paikalla oli loistaviakin kuvaajia), enkä varsinaisesti  itse näyttelystäkään innostunut, mutta mielenkiinnolla katselin  millaisia kuljetus- ym. ratkaisuja ihmiset olivat päivän varalle kehitelleet.

Ns. turkkiroduille näyttelytrimmit suunnitellaan kuukausia ennen varsinaista esiintymistä, mutta ne viimeistellään joko edellisenä iltana tai varhain näyttelyaamuna.Ja vielä näyttelypaikalla koirat nostetaan trimmipöydälle ja harjauksen jälkeen saksitaan häiritsevät karvat pois.
Tuulta ja sadetta - kuumina päivinä myös aurinkoa - vastaan on tarpeen suojautua ns.näyttelyteltalla.
Siksipä näyttelypaikalle täytyy saada kulkeutumaan lähes muuttokuormaa vastaava tavaramäärä.

Kysymys luontoiltaan

Maakuntana Lappi ja kaupunkina Rovaniemi - tunturit, vaarat, Lainaanselällä yhtyvät suuret joet, murre - siinä minun fyysinen ja henkinen kotini. 

Olen joskus viime vuosituhannella leikannut talteen allaolevan jutun paikallislehdestä. Koska olen todellakin jutun nimimerkin tapainen eläjä - entinen koirankouluttaja sekä nykyinen metsässä samoilija ja jotain muutakin yhtäläisyyttä menneisyyteen jutusta löytyy - julkaisen Unskin luvalla tekstin blogissani.

Ctrl ja + suurentaa tekstin luettavaan kokoon.

Lukekaa ja naurakaa, olkaa hyvät !

Rakhauen riivaamat

Tulipa tässä iltana muutamana jälleen nautittua paikallisesta kulttuuritarjonnasta. Paikallisesta kaikkia tekijöitään myöten.

Kansalaisopistot tarjoavat monenlaisia mahdollisuuksia harrastaa olipa sitten kyse hengenlahjoista tai kädentaidoista.
Rovaniemen kansalaisopiston näytelmäryhmä Saalot palkittiin stipendillä viimevuoden maaliskuussa Lapin ja Koillismaan Teatterihelinöissä. Tuolloin esitettävää näytöstä en nähnyt, aikaisempia kylläkin.
Nyt näkemäni näytelmän kirjoittaja 'Unski' Unto Matinlompolo on armoitettu sanankäyttäjä, joka on perehtynyt ihmiselämän kiemuroihin sen pohjamutia myöten. Huumoria käyttäen ja asioista niitten oikeilla nimillä kirjoittaen teksti uppoaa kuulijoihin. Aihe oli ajankohtainen, eläkeikäisten elämänjano ja alkoholinkäyttö, kuntosalillakin näyttelijät ahkeroivat.

Olen tutustunut Matinlompolon teksteihin jo vuosia sitten, kun hän pakinoi meidän paikallislehdessämme. Silloinen teksti oli kuin minulle kirjoitettu, se iski nauruhermoihin kuin moukari!

Rovaniemi repii ja rakentaa

Jostain syystä koirajutut ovat jääneet blogissani lapsipuolen asemaan, sijalle on noussut rakentaminen. Ja että uutta voidaan rakentaa pitää purkaa vanhaa rakennuskantaa.
Miten niin vanhaa? Rovaniemi hävitettiin maan tasalle 40-luvulla, vain muutama rakennus jäi tuhoamatta. Ne harvat ovat nyt kunnostettuja sekä suojeltuja, tietääkseni.

Repimisvuorossa on Korkalovaaran peruskoulu, valmistunut -57 arkkitehti Jorma Järven suunnittelemana. Historiikki kertoo Järven koulusuunnitelmissaan ottaneen nimenomaan huomioon lasten mittakaavan, luonnonvalon ja ympäristön.

Surullista, siitä on tullut yksi näitä homekouluja.
Miksi minä tästä kirjoitan? Tässä koulussa esikoiseni aloitti koulutaipaleensa muutettuamme Rovaniemelle. Minulle itsellenikin tämä rakennus on ollut tärkeä maamerkki kävellessäni tai pyöräillessäni kaupungille.

Rovaniemi skannaa pyörätiensä

Kevät on saapunut niin vauhdilla Rovaniemellekin ettei kamerani ole mukaan ehtinyt. Syyttävä sormi voisi osoittaa peilissä näkyvää hahmoa, sillä tuntuu olevan paljon muuta mielessä kuin kameran ulkoilutus.

Pyörätiet ovat sulaneet, harjakone on lakaissut talven hiekotushiekat ja vesisade huuhtonut pölyt pois. Polkupyörästä on pyyhitty talven pölyt, kumit pumpattu ja pyöräilykypärän kunto tarkastettu, enää vain tekosyyt voivat estää kameran ulkoilun!

Tämän aamun uutinen Lapin radiossa kertoo, että Rovaniemi skannaa pyörätiensä. Se kaipaa pyöräilijöiltä vinkkejä ongelmakohdista. Hyvä niin, niihin talkoisiin minäkin osallistun!

Rovaniemen kaupunki parantaa pyöräteidensä kuntoa. Pyöräteiden kunto on jo kartoitettu ja tärkeimmät pyörätiet aiotaan myöhemmin myös skannata. Tavoittena on tutkia Rovaniemen pyöräteiden päällysteiden ja rakenteiden kunto ja ohjata kunnossapidon resurssit ja toimet oikeisiin kohteisiin.

Jalkapalloa

RoPS aloittaa kauden sulin jaloin

Kun muualla Suomessa perutaan Veikkausliigan avauskierroksen liigapelejä, on RoPS saanut maaliskuusta asti harjoitella kuivalla ensiluokkaisella nurmikentällä. Lämmitettävä tekonurmi antaa RoPS:lle lentävän lähdön Veikkausliigaan. Tavoitteena on olla vähintään sarjan kuudes.

En ole erityisen kiinnostunut urheilusta enkä edes jalkapallosta, vaikka kummipoikani Hannu pelaa ja on vieläpä hyväkin siinä. Ja vaikka espanjalaisten TV:stä peliä seuraavien tunnelma tempaisi minutkin imuunsa...

Mutta tuo ylläoleva Lapin radion sivulta kopioimani uutinen kutkuttaa :D
Varsinkin, kun ROPS - FC Lahti-peli ensi keskiviikkona on siirretty pelattavaksi rovaniemellä!

Lapinaukea

Kirjoitin jo hiukan Lapinaukeaa ympäröivästä aidasta helmikuussa jutussa 'Lisää dissainia'
Lapinaukean sorapohjainen urheilukenttä häviää ja paikalle rakennetaan kerrostaloja. Tietenkin myös aita häviää ja samalla monet mielestäni hienotkin graffitit.
Paikalla on monelle rovaniemeläiselle koiraharrastajalle haikeita muistoja, minullekin. 80-luvulla siellä järjestettiin monena vuonna Rovaniemen juhannusnäyttely. En malta olla muistelematta Roopen menestystä juuri tuolla kentällä;SERT  ROP ja RYP2

Alla joitakin poimintoja aidan kuvituksesta.

Keväisiä kuulumisia

Kuukauden päivät on aurinko helottanut päivät päästään pilvettömältä taivaalta. Talven taamoma ihmisriepu on saanut karistaa pimeän tuoman melankolian harteiltaan ja nauttia sydämensä kyllyydestä valoisuudesta ja puhtaassa luonnossa samoilusta.

Olen löytänyt tästä rakkaasta Korkalovaarastani ennen käymättömiä paikkoja, jotka toki olen tiennyt täällä olevan. Kiitos moottorikelkkailijoitten ne ovat olleet jalankulkijankin tavotettavissa.
Kuvan paikka on Mäntyvaaran suljettu kaatopaikka, joka lumen peittämänä on puhdas ja kaunis kuin paraskin tunturi !