Frisbeegolfia ja keilailua

Kevät on ollut kylmä ja sateinen pohjoisessa Suomessa. Kesän tulo on sitkasta ja tuomikin kukkii vasta nyt.
Eilinen päivä kului Ounasvaaran maisemissa tutustuen frisbeegolfiin. Hassun hauska laji, heitellä nyt frisbeetä metsän keskellä mutkittelevaa rataa pitkin kaukana häämöttävään koriin.
Säätiedot lupailivat epävakaista säätä, mutta saimme nauttia auringosta, siispä vielä urheiluopiston laavulla ratkoimme äkkikatsomalta mahdottomalta tuntuvia aivopähkinöitä. Ilman vihjeitä emme niistä selvinneetkään.
Aivot solmussa menimme sisätiloihin keilaamaan. Senkin salat aukesivat hiukan, mutta ehdottomasti mieluummin harrastan ulkolajeja. Tänään on lupeissa potun istutus (viimeinkin !) ja suunnistusta kaverin opastuksella.
Ihan itteä hengästyttää moinen aktiivisuus : )
Niin, tuo kuva....eilinen aivojen ja ropan rasitus vaati päiväunet...yöllä katselin sitten kukkivaa tuomea takapihalla : )

Sorsametsä

 En tiedä kenen keksintöä tämä on , mutta saipa hymyn minun ja monen muunkin ohikulkujan suupieliin. Nämä ilmestyivät juuri ennen viikonloppua paljon käytetyn lenkkipolun viereisille kallioille. Ja saivat olla rauhassa koulujensa päättymistä juhlivilta nuorilta, mikä erityisesti ilahduttaa minua!

Runojen maailmaan

Runous koskettaa toisinaan hyvinkin läheltä omia ajatuksia ja kokemuksia. Viime viikon matkani antoi kosketuksen läheisteni luovuuteen. Veljeni sekä hänen vaimonsa harrastavat runoutta ja sain kokea vain minua varten tuotetun esityksen : )
Erityisesti Aale Tynnin Kaarisilta on aina puhutellut minua...rakennan omaa kaarisiltaani vapaaehtoistyöllä.


Olen silloin tällöin maininnut tässä blogissani rovaniemeläisen kulttuuripersoona Unskin, jonka kaveri facebookissa saan olla. Unskilla on paitsi sana hallussaan myöskin syvällinen käsitys ihmismielestä ja elämästä kaikkineen. Siitä kertoo Unskin facebook-sivullaan julkaisema runo:

VIELÄ ON JOSSAKIN...

Yhä useammin istun rannalla ja katselen

yli veden, sen värinää heikossa tuulessa

tai kun myrsky murtaa vedet rantakiviin

Niin usein olen tuntenut saman

tulla perille, levätä ja katsoa toista rantaa

katsoa sinne kuin vieraaseen maahan jota en enää kaipaa

Mutta kuitenkin, kun olen levännyt ja avaan silmäni

siellä on paikka vailla etsimisen vaivaa

näen sen taas kerran ja nousen

Otan taakkani ja lähden

kohti sitä mitä ei ole, ei ole ollutkaan

ja tiedän että ei tule olemaan

Mutta tätä on elämisen vietti

suurta kaipausta päin tulevan harhaa

mutta joskus kohti sitä mikä on sittenkin mahdollista

Sillä ihminen jonka kuva tulevasta katoaa

muuttuu sameaksi kuin vanha peili

ei elä elämänsä mahdollisuutta loppuun asti...

Eko trip

Puhelinkeskustelu veljeni kanssa tuotti impulsiiviseen tapaani lausahduksen: mitäpä jos tehtaisiin yhdessä?
Tuumasta toimeen, vilkaisu kalenteriin ( minä, jonka elämäntapa on ollut touhuta ilman kelloa ja kalenteria :D ), vaatteet päälle ja matkalippua ostamaan rautatieasemalle. Polkupyörällä tietenkin.

Veli oli vastassa junalla...hiukan ihmettelin missä puoliso...aamuautiolla sateisella tiellä lähestyi vastaantulija...ja kas: siinä kaivattu kädessään tervetuliaisiksi poimittu valkovuokkokimppu : )

Matkan varsinainen ajatus oli kunnostaa vanhempiemme hauta, oikaista kivi ja laittaa istutukset.
Haudalle oli matkaa muutama kymmenen kilometriä, valtatieltä veli poikkesi synnyinkylämme halki polveilevalle tielle.
Suuryllätys ja takuulla järjestämätön odotti pienen vanhan mökin kohdalla; minun lapsuuden leikkitoverini ! Hän asuu Helsingissä ja oli juuri saapunut mökkinsä pihamaalle. Emme ole tavanneet sitten lapsuutemme, joten voinette kuvitella tunnelmat... Toisenkin lapsuutemme aikaisen kaverin tapasin omalla pihamaallaan hirsikehikkoa salvamassa...

Ja kun Riihimäellä ollaan lasimuseo kuuluu käyntipaikkoihin. Siellä on paikkakunnan ja lasin historiaa kolmessa kerroksessa - alakerta oli minulle mielenkiintoisin. Siellä oli lasinvalmistukseen käytettävät koneet ja menetelmät esiteltynä. Miten se toimii-kysymys on aina kiehtonut minua : )

Kipinämikkona

Kaksi bussilastia yläasteikäisiä koululaisia saapui 'Mottimettään' ja vietti koulupäivänsä metsärasteja ratkoen. Metsähallituksen edustajat olivat laatineet rastit ja Neuvokkaan monitaitoisia vapaaehtoisia oli rastivahteina parin opettajan lisäksi.

Minulle mieluinen 'keikka', toimin kipinämikkona. Rakensin kolme nuotiota valmiille nuotiopaikoille ja huolehdin ettei kenenkään tarvitse palella koleassa kevätsäässä.
Aivan ensimmäiseksi keitimme aamukahvit  meille vapaaehtoisille ennenkuin metsästä alkaa saapua koululaisryppäitä tulille : )

Bussit olivat entisen työnantajani kalustoa ja vaikka kuskit olivat minulle uusia meillä riitti puhumista. Jopa muisteluita alalta, kiitos kirjavan menneisyyteni.

Vapautunut Kemijoki

Jokakeväinen jokien ja purojen tulviminen on jälleen ajankohtainen ilmiö. Tässä Vuoskuojan koski nuolee rantatöyräitä. Kesän edetessä se kutistuu iloisesti solisevaksi puroksi. Joskus hyvin kauan sitten ojan varteen on rakennettu lyhyt luontopolku, joka on hoitamattomana rapistunut lähes käyttökelvottomaksi. 

Vieressä on veneenlaskupaikka ja laavu, jossa on järjestetty  kylätapahtumia. 

Kemijoen historiaan kuuluu höyrylaivat Wiiri ja Wanttaus. Puhumattakaan tukin uitosta, joka antoi kesäisin leivän jokivarren asukkaille. Siitä uskon tämän ajoankkuriksi tulkitsemani patsaan kertovan.

Satotoiveita

Tämä blogin kirjoittaminen alkoi lähes viisi vuotta taaksepäin itäneistä siemenistä. Silloin oli kyseessä pennunsiemenet, joista saimmekin suorastaan runsaan sadon, saimme neljä ihanaa kääpiösnautserin pentua!

Nyt  ikkunalaudallani muhii suuria toiveita tulevalle kesälle. Suorastaan utopiaa : ) 
Keväinen luonnon herääminen herättää myös satotoiveet minun mielessäni. Olen laittanut mutamia yrttejä ja aivan uutena kokeiluna tomaatin siemeniäkin multaan.
Puikulapotuissa on niissäkin jo sievät idut. Ajattelin esikasvattaa muutaman jälleen maitopurkissa. Puikula on tunnetusti hidaskasvuinen  joten toivon saavani jo heinäkuussa uutta puikulaa pataan..

Viestikapula vaihtuu

Sunnuntaina 26.4 Korundissa oli salintäydeltä  kutsuvieraita, eikä suinkaan vähäisimpinä kutsuttuina Neuvokkaan vapaaehtoiset.
Juhlittavina oli Rovaniemen mielenterveysseura ry 50v., Neuvokas 20v. ja sen toiminnanjohtajan Anneli Laineen läksiäisjuhla, hän jää eläkkeelle, sekä myös Annelin uusimman kirjan julkistamistilaisuus. Juhlimisen aihetta kerrakseen.
Kirja kertoo Neuvokkaan tarinan sen syntymästä tähän päivään saakka. Anneli sen äitinä, 'kätilönä' ja kasvattajana. Neuvokkaaseen on liittynyt kahdenkymmenen vuoden aikana yli 800 vapaaehtoista - Annelin sanoin tähtisilmää, joista jokaisella on oma liittymisnumeronsa. Kirjan kannessa oleva henkilö on Kylli-täti, vapaaehtoinen nro 1.

Juhla oli Annelin näköinen, tunnelmaltaan lämminhenkinen ja vapautunut, ohjelmassa paljon musiikkia. Esiintyjäkaarti oli ansioitunutta; Pave Maijanen, Tarja ja Tuomo Ylitalo, Jukka Lampela Lapponiansa kanssa ja minun suosikkini Arja Havakka! Elävää musiikkia Korundissa, konserttisalissa vailla vertaa!

Kun Anneli luovutti viestikapulan seuraajalleen Suvimaria Saarenpäälle juhlayleisö nousi seisomaan.

Turvallisuutta

Kerran kuukaudessa Neuvokas järjestää tyonohjaus/infotilaisuuden meille vapaaehtoisina toimiville. Sen yhteydessä saamme kuulla jonkun alan asiantuntijan luentoa.
Hutikuun vierailija oli palokunnasta. Tahallani käytän tuota vanhaa nimitystä koska se on virallista kodikkaampi  ja Rovaniemi on kodikas kaupunki : )

Oikeastaan nämä viimeaikaiset koulutukset ovat jos ei nyt päällekkäisyyksiä niin ainakin limittäisiä.
Niin on hyvä. Ihmisen elämässä asiat tuppaavat limittymään, ei niitä voi kokonaan erottaa toisistaan, yksi asia johtaa toiseen jne.

Saamme toisinaan vierailijaksi myös jonkun pitkäaikaista sairautta potevan  henkilön, joka kertoo meille sairaudestaan yleensä ja oman selviytymistarinansa. Niitä kuunnellessa omat vaivat kutistuvat mannaryynin kokoisiksi.
Koulutus lisää paitsi tietoa ja taitoa myös asioiden laaja-alaisempaa ymmärrystä.

Talvi väistyy

Mielipuuhaani on kävellä kaupunkia ympäröiviä metsiä ja soita, harvemmin kaupungille päin...tutkailla eri vuodenaikojen ilmiöitä.
Lumesta voi seurata jälkien kertomaa tarinaa... kevään edistyessä luonto näyttää joka päivä erilaiselta, niin vaihtelevat säät ovat viimeaikoina olleet.