Oivallus...oppiminen

     

Kello ja ajanhallinta on tärkeää asioiden sujumisen kannalta. Yli vai vaille? Variaatioita löytyy ja niiden välisen logiikan tajuaminen on edellytys oppimiselle.
Olemme tapailleet Ayaanin kanssa, mutta tähän syksyyn saakka varsinainen suomen kielen haltuunotto on jäänyt pienen taaperon jalkoihin. Nyt taapero on päiväkodissa ja äiti käy Rovalassa nauttimassa ammattimaista opetusta.
Käymme yhdessä läpi hänen kotitehtäviään viikottain. Oivallus - tehtävän ratkaisu = onnistumisen riemu! Se on äärimmäisen palkitsevaa tukiopettajalle : )

Vieraan kielen haltuunotto on paitsi haastavaa myös mielenkiintoista. Maailman yhä 'kutistuessa' on englannin kieli ottamassa kolmannen kotimaisen kielen aseman Suomessa. Tätä vastaan ei auta kapinoida vaikka se joskus ärsyttääkin. Olen ottanut lusikan kauniiseen käteen ja alkanut jälleen pakertaa Rovalassa kielitunneilla. Paljon on kiinni opettajista, heidän tavastaan opettaa. Eräs heistä,  Daniel,  itsekin suomen kielen opiskelleena osasi hyvin  asennoitua oppilaan asemaan.

Tällä kertaa kurssiamme vetää syntyperäinen suomalainen kieltenopettaja ja pidän hänen tavastaan panostaa perusasioihin, ääntämiseen ja intonaatioon sekä sanojen sitomiseen lauseessa. Tässä pari nopeasti toistettuna kielen solmuun saavaa harjoitusta:
-  two very worried vicars walked to the van
- how much wood would a woodchuck chuk if a woodchuck could shuck wood !

 Ymmärrän hyvin Ayaanin suuren urakan vaatiman ponnistuksen - kokonaan vieras maa, kulttuuri ja kieli! Asenne ratkaisee ja se hänellä on loistava.

Yhtenä aamuna

Aamun sarastaessa uni kaikkosi eikä suostunut palaamaan. Kävelin kahvipannulle ajatuksena ladata se porisemaan, mutta vilkaisu ikkunasta sai toisiin ajatuksiin. Oli niin houkutteleva sumumaisema, että päätin lähteä kameran kanssa ulos. Pitkästä aikaa.

Omat kasvatit

Kesä alkaa kallistua syksyyn, mustikka-aika on lopuillaan, puolukat punertavat ja koivuissa näkyy jo enemmän ja enemmän keltaista väriä.

Runsaat sateet ovat kasvattaneet perunat suuriksi. Lehdissä näkyy tummia laikkuja. varmaan jonkun sortin kasvitauti, siksipä kuopus leikkasi varotoimena varret poikki.
Perunoilla riittää kokoa jo yllinkyllin, maitopurkkiperunat jopa liiankin suuria. Olisi ollut hyvä lisätä perunan syöntiä, mutta ei sitä määräänsä  enempää....

Muutakin syötävää tarttui mukaan, pieni määrä viinimarjoja ja kauan sitten kaadetusta koivunkannosta suuri määrä sieniä.
Päivän päätteeksi leppoisa kahvihetki kuopuksen kanssa muistorikkaassa pirtissä niitä näitä jutellen antoi hyvän mielen kotimatkalle.

Kuin jalatonna

Minun pikkuiseni on saanut siipeensä omassa pilttuussaan. En tiedä varmasti  kuka tai mikä on vahingon aiheuttanut, itse olen siihen syytön.
Kaikki asiaan liittyvä ilmoittelu hoitui netissä. Kärtykäyrä oli korkealla mutta laantui yllättäen, kun soitin vakuutusyhtiöön. Siellä oli ystävällinen ja neuvova virkailija, tuli mieleen ne IF:in mainokset joissa viulua soitellen homma hoituu.  Onneksi autossani on ilkivaltavakuutus.
Silti tuntuu orvolta olla viikko ilman autoa, koska takalasi on tilaustavaraa ja nyt on viikonloppu vastassa.

Sydänkesällä

Kirjoitin kaverille ....

Heräsin yöllä
ukkosen jyrinään.
Kuulosti kodikkaalta,
pidän rajuilmoista.
Salamointi ei erotu
valoisassa yössä.
Toista elokuun yöt.

Hellejakson nautinto
rajoittaa metsässä kuljeskelua.
Mustikat alkavat kypsyä
maistuvat parhailta sellaisenaan.

Taukopaikka

Pyrähdys eteläiseen suomeen sujui rattoisasti, menomatka vesisateessa autoillen, kotiinpäin palaillessa oli mitä kaunein kesäpäivä. Aiheena ajelulleni oli kummipojan häät.
Onnea vielä Heidi ja Hannu!

Kotimatkalla Shell Hartola sattui matkani varrella sopivaan kohtaan, auto pyysi lisäystä tankkiinsa ja kuljettajallakin oli vessahätä. Viivyin tauolla paljon aiottua kauemmin eikä syytä tarvitse arvailla. Ikinä näkemistäni huoltoasemista tämä on ylivertainen!
WC-tilat olivat viihtyisät, siisteys oli huippua, siivouslistakin oli kävijöiden nähtävänä. Sisustuksessakin oli mielenkiintoisia yksityiskohtia.

Matkustajien viihtyvyyttä on ajateltu myös ulkoalueilla. Alapihalle on rakennettu kaiken ikäisiä ja -karvaisia matkalaisia varten virkistäytymiseen houkuttelevia pisteitä. On mahdollisuus heitellä frisbeekiekkoa, pomppia tuossa trampoliinilla, heitellä koripalloa... aivan pienille lapsille oli turvallinen vesileikkipaikka rannassa. Laiturilta voi vaikka pulahtaa uimaan. Koirillekin on oma uimapaikkansa.

Minun onneni oli täydellinen; kävelin paljain varpain suurella nurmikkoalueella!

Verenpainepilleri

Valistuneena kansalaisena seuraan terveydentilaani epäsäännöllisen säännöllisesti. Verenpainetta olen käynyt mittaamassa TK:n itsepalvelumittarilla. Lukemat ovat olleet sitä luokkaa, että päätin ostaa oman mittarin ja tehdä tarkemman kartoituksen lukemista.

Yläkuvassa on luomuverenpainepilleri, joka tuntuu olevan minulle riittävän tehokas lyhyinäkin  kuureina. Mindi oli minulla hoidossa viikonlopun ajan.
Lemmikin vaikutusta verenpaineeseen on tieteellisestikin tutkittu. Olen aiheesta keskustellut myös lääkärin kanssa, joka vahvisti minun oman käsitykseni.
MOT!

Suvivirsi ja lumisade

Aika on vierähtänyt nopeasti, ei huomaamattani vaan monenlaista touhuten, kelloa vilkuillen sekä kalenteria ahkerasti laavaten. Mutta juuri tämän päivän olen päättänyt pyhittää itselleni, katsella valokuviani, muistella muistojani, ajatella sinisiä ajatuksia. Keskittyä kotona olemiseen.

Kuvan rakennus on Rovalan päärakennus, jossa toimii kansalaisopisto ja jossa olen viettänyt paljon aikaa vuosien varrella. Rinteeseen rakennettu piha-alue on porrastettu ja tuettu kivimuurilla. Rovalan synty liittyy vahvasti metsätyömiesperinteeseen, aikaan, jolloin jätkä oli synonyymi rehellisyydelle ja tapojen kunnioitukselle. Siitä ajasta muistuttavat kaiteena olevat uittopuomit.

Rovaniemellä rakennetaan edelleen paljon, kokonaisia kortteleita vanhaa poistuu ja uusia kerrostaloja nousee kuin sieniä sateella. Vanha työväentalo sai väistyä rakentamisen tieltä. Vesivaltion ja TVH:n  vanhat rakennukset ovat enää muistoja nekin. Keskustassa oleva kultturihistoriallinen Valistustalo puretaan, keskusurheilukenttä odottaa vielä, samoin uusi uimahalli. Ja katuremontitkin jatkuvat...

Kevääseeni sisältyi pitkästä aikaa myös suvivirsi. Osallistuin maahanmuuttajaperheeni seurassa peruskoulun mamu-opiskelijoiden päättäjäisjuhlaan. Ja kyllä; siellä laulettiin päätöksenä suvivirsi!
Tilaisuus oli tunteita herättävä, opiskelijoista 12 sai päättötodistuksen. Siinä ryhmässä oli kymmenen eri kansallisuutta ja opettaja puhutteli jokaista todistuksen saajaa tämän omalla äidinkielellä, johon opiskelija vastasi myös äidinkielellään. Huomaavaista opiskelua myös opettajalta.

Lapin kesään kuuluu toisinaan lumisateitakin, niin tänä vuonnakin. Kovin ovat vaihtelevia säät olleet. Maitopurkkiperunat laitoimme kuopuksen kanssa jo toukokuussa maahan, en vain ole käynyt niiden kuntoa tarkistamassa. Vaikka tuota lunta tulikin ei silti ole ollut pakkasia.

Talvikauden kuntoiluharrastus jatkuu edelleen, kaupunki järjestää kiitettävästi siihen monenlaisia mahdollisuuksia kesäpassilla. Sen hankkimalla voi osallistua kaikkiin ohjattuihin liikuntatapahtumiin, poislukien uimahalli. Enkä muuten päässyt ensitalven vesijumppaan, kun hakijoitten nimet oli esillä uimahallilla.

Kesähäätkin ovat tulossa, kummipoikani kutsui.....

Mielellään

Tätä kirjoittaessani pieni koira tuhisee tuossa jalkojeni juuressa. Mindi teki niin vetoavasti toiveensa tiettäväksi eilen Iipan luona etten millään hennonnut sitä kieltää lähtemästä mukaan. Aamulenkki oli nautinnollinen, yöpakkasten jäljiltä hanget kestävät kävellä, ei tarvitse olla teiden vanki.


Takana on vilkas jakso monelaisia tapahtumia, luentoja rasismista, ikääntyvien liikunnasta ja ehkäpä eniten antavana seminaari Oulussa. Sekin käsitteli ihmisen ikääntymistä eri näkökulmista. Paljon seminaarin annista saatoin peilata omien kokemusteni kautta, ikääntymisellä on etunsa. Tuntui mukavalta kun joku akateemisesti koulutettu syventyy asiaan ja laatii 'käppyrän', joka todistaa minun mottoni: elämää oppii parhaiten elämällä : )

Pesäpuu

Aurinko on hellinyt lappilaisia viimepäivinä yllin kyllin, kevään komeimmat kelit on olleet ulkoilijoitten ilona.

 Luontopolun lähistölle joku on laittanut useammankin linnunpöntön, tämä on niistä kaikkein näkyvimmällä paikalla.
Kävelen usein tämän puun ohi, kesällä istun hiukan kauempana kannon nokassa seuraamassa josko pöntössä olisi asukkaita.
Pysähtymällä näkee ja kuulee enemmän kuin vain kävelemällä eteenpäin.

Viikonloppuna samoillessani metsässä huomioni kiinnittyi tämän pöntön kiinnitykseen. Pönttö on ollut niin kauan puussa, että naru oli puun kasvaessa syöpymässä puun sisään.
Yöpakkasten kovettamaa lunta puun juurella oli vielä  niin paljon, että yletyin naruihin. Päästelin narut auki ja laitoin puukappaleita narun ja puunrungon väliin.
En tiedä huoltaako joku näitä pönttöjä...toivottavasti hän ei pahastu minun tekemisistäni.