Ensimmäinen viikko takana

Pennut ovat nyt tasan viikon ikäisiä.
Päivät rutinoituvat ja pennut kasvavat vauhdilla ja tasaisesti.

Perjantai on lakananvaihtopäivä pennuillakin. Evakuoin ne pesuvatiin vaihdon ajaksi, siellä ne pysyvät tyytyväisinä toistensa lämmössä.
Tiitua tuntuu huolettavan ettei vain yhtään pentua heitetä pesukoneeseen pyykin mukana!

Yritin videoida pentuja, mutta luovutin, ne vain syövät ja nukkuvat. Olisi tullut tosi tylsä video!
Ne liikkuvat kyllä jo mukavasti, mutta nyt oli sitten päiväunien aika. Eilen suurin pennuista kulki pentulaatikon reunoja tutkiskelemassa ja toinen kiersi läjässä nukkuvat sisaruksensa ympäri ennenkuin löysi mieleisensä nukkumapaikan.

Pentulaatikon reunalla

Pennuilla on elämänsä viides vuorokausi kulumassa, poskissa ja tassuissa ovat värimerkit jo selvästi kehittyneet.
Tämä pentu on heti synnyttyään Kaunottareksi kutsumani.

Korostan edelleen etten ole pätevä arvoimaan koirien ulkonäköä missään ikävaiheessa. 
Tekee mieli silti vertailla edes hiukan, ehkä siinä oma "koirasilmä" kehittyy, etenkin jos joku minua pätevämpi arvioi kannanottoani.
Tästä ylempänä olevasta pennusta sanoisin että onpa isänsä pää!
Näen tässä pennussa monta sukupolvea Goldwäschereitä aina Juusoon asti.
Alempana oleva pentu perinnee isänsä karvanlaadun, joka on poikkeuksellisen karkea.




Todellakin viides vuorokausi pitkällä kulumassa ja tietynlainen rytmi ja rutiini alkaa löytyä niin Tiitulle kuin minullekin.
Hyvä lukijani, kaikesta koirakokemuksesta huolimatta olen ensikertalainen tässä laajuudessa pentujen ja emon hoidossa. Synnytyshän sujui kuin itsestään; emo oli hyvävoimainen ja kätilö kokenut, mikäs minun oli ollessa. Lisäksi kaikki tapahtui kasvattajan kotona.
Maanantaista alkoi varsinaisesti minun hoitovastuuni, joka sekin vielä kasvattajan kotona. Vahdinvaihto tapahtui lennossa  aiemmin sovitussa järjestyksessä Iipan lähtiessä töihinsä.
Illallahan koko katras muutti Taivaanrannalle ja minua odotti katkonainen yö. Ei emon tai pentujen vuoksi vaan koska halusin tarkistaa onko kaikki kunnossa pentulaatikossa!
Vielä eilisen päivän istuin pentulaatikon vieressä vahtimassa.  Poistuimme Tiitun kanssa ulos vain "tyhjennykselle" tiuhaan tahtiin, koska ruokaa ja juomista piti tankata runsaasti.
Onneksi on kasvattajan 24h tuki ja Tiitu-rouva hyvin tuttu koira, se palasi Taivaanrannalle kuin kotiinsa.

Tämä päivä tuntuu olevan eri planeetalta,   emo nukkuu pentulaatikossa umpiunessa ja pennut imevät tahtiinsa, mie vain istun ja nautin!

Pentulaatikossa kuhisee

Kasvattaja-Iipan lausahdusta lainatakseni: synnyttäjä kotiutetaan synnytyslaitokselta kolmantena vuorokautena : )

 Tiitu-emo saapui eilen illalla pentuineen Taivaanrannalle. Iippa ja Varpu lastasivat emon ja pennut sekä pentulaatikon tykötarpeineen autoon ja pienten ensimmäinen automatka saattoi alkaa. Pennut matkasivat pyyhkein vuoratussa vasussa , Tiitu ja Iippa istuivat vieressä takapenkillä kuin arvomatkustajat ainakin, Varpu toimi kuljettajana.
Pentulaatikko pantiin olohuoneeseen ja Tiitun hyväksyttyä järjestelyt saattoi pentujen ruokailu alkaa.


Tässä linkki Varpun kuvaamaan pentuvideoon:
http://www.youtube.com/watch?v=MZSg8MTG6XQ

Tyyntä Taivaanrannalla

Tänään minulla on välipäivä pentuprojektissa, ajatukset kuitenkin liihottelevat sinne tänne menneessä ja tulevassa.
Sunnuntai on vielä nykyäänkin minulle lepopäivä, josta nautin eritavalla kuin muusta kiireettömästä elämästäni. Siihen kuuluu musiikkitoimittajien tekemiä radio-ohjelmia ja saunominen aamulla pitkän kaavan mukaan .

Koiramaiset ajatukset saavat  tulla ja mennä mielensä mukaan. Saunan lämmössä lekotellessani muistelin elämäni merkityksellisiä koiria. Yksi niistä on SA Oex, josta kerroin lyhyesti Juuson tarinassa.
Oex oli "koulukiusattu" nuoruudessaan ja siksi taiten käsiteltävä, mutta täydellisen tervepäinen koira. Tarhalla saattui kaksi tapausta, jossa Oex olisi voinut raadella minut, mutta sen sisäänrakennettu esto toimi.

Tehtäväni oli ylläpitää koirien koulutusta (paitsi suojelua) ja kuntoa. Talvella lenkitin niitä suksilla ja vetovaljailla, koiran ja hiihtäjän välissä joustava naru. Tapahtui aikaan, jolloin vain miehillä oli pääsy puolustusvoimiin eikä naisille sopivan kokoisia varusteita ollut. Sain varusteikseni nelikakkoset huopakumisaappaat ja pitkät maastosukset. Ne olivat minulle ylimitoitettuja eivätkä sallineet kaikkien hiihtotaitojeni loistavan.
Oex veti ja minä hiihdin sujuvasti kunnes tultiin kurviin ja vauhtia oli liikaa. Jalan ja saappaan välissä oli klappia enkä saanut suksia ohjatuksi koiran sivulle vaan kaaduin sen päälle.
Mukana hiihtänyt värvätty kertoi, että suuttunut Oex oli loksautellut hampaitaan maassa maatessani niskani yllä!

Toinen tapaus sattui, kun Oex pääsi verivihollisensa kanssa tappelemaan. Siinä purtiin tappomielessä eikä väliin ollut menemistä ennenkuin sain paikalle värvätyn ja onnistuimme saamaan koiria takajaloista kiinni. Minulle sattui Oex. Nostimme koirien  takajalat ilmaan ja odotimme niiden korjaavan puruotettaan, jolloin saimme ne vedettyä erilleen. Kun toinen tappelupukari oli saatu häkkiinsä päästin tyhmyyttäni Oexin irti jolloin se kääntyi minua vastaan ja nappasi kiinni ranteestani. Mutta vain etuhampaillaan ja päästi komennolla irti !
Vain pieni arpi jäi siitä muistoksi.

Huomenna tapaamme jälleen Tiitu-rouvan kanssa ja hoidamme yhdessä antaumuksella pentuja.
Niissä on yksi joka sai heti syntyessään erityisen huomioni, kutsun sitä Kaunottareksi vaikken ole pätevä arvioimaan koirien ulkonäköä. Tärkeintä kuitenkin koirissa on terveys ja luonne, tässä järjestyksessä.

Nuoriherra Goldwäscher

Olen tässä muutaman tunnin ikäinen hyvällä ruokahalulla varustettu tomera kääpiösnautseri. Syntyessäni olin pentueen ensimmäinen ja suurin kooltani. Potkin  pontevasti jo emoni mahassa pitäen pentuesisaruksenikin hereillä ja samaa jatkoin heti maailmaan synnyttyäni. Jalkani lähes kannattavat minua ja mikä kannatuksesta jää uupumaan sen korvaan mahallani. Ja eikun eteenpäin kohti uljasta tulevaisuutta!

Tuumailua äidinkielestä

Pikkurouva kasvattaa vielä lastiaan ennen purkua (sanoo autonkuljettaja evp) ja siihen meidän on tyytyminen. Tyytykäämme siihen tietoisina että se on pentujen parhaaksi.

Odotellessani voisin syventyä hetkeksi rakkaaseen äidinkieleemme. Kuten "Kirjastossa lainattua"-osiossa mainitsin pidän sanaleikeistä. Varsinkin mikäli niihin sisältyy paradoksi, kuten:  jos vanhempasi eivät pystyneet saamaan lapsia, on hyvin todennäköistä, ettet sinäkään saa.
Toinen mielenkiintoni kohde on murteet, erityisesti länsikairassa puhuttu. Sen armoitettu taitaja on Oiva Arvola, jonka Lapin saagat ovat herkullista kuunneltavaa!
Tai  meän kieli, jota vielä käytetään Tornionjokilaaksossa. Jos kiinnostuit siitä klikkaappa huviksesi tätä linkkiä http://www.pajala.se/mun/pajala/www.nsf/Finnish/826D8D3333C0FB59C1256FCB002FB1B1

Ärtymystä aiheuttaa kielen köyhtyminen, radion napsautan kiinni varsin usein musiikin vuoksi. Suuri osa sanoituksista perustuu lauseen tai kahden hokemaan ja kun niitä vielä hoetaan huutaen kärtykäyräni sietoraja ylittyy!
Siksipä olenkin iloisesti yllättynyt tänäaamuna radiossa soineesta Hanna Pakarisen kappaleesta Miehet.
Se kutkuttaa nauruhermojani erilaisuudellaan vaikkei sitä ole tehty huumorimielessä, oletan.
Parturi-autonkuljettajalle tuttua tekstiä!

Ajassa taaksepäin

Koirarouvan ollessa "synnytyslaitoksella" valmistautumassa emoksi tuloonsa jää minulle aikaa muistella menneitä.

Miksi minä -koiraton- olen mukana tässä projektissa?
Syyksi ei riitä tekemisen puute yleensä eikä myöskään halu olla mukana luomassa uutta elämää.
 Ei, vaan arvostan korkealle Iipan paneutumista ja vastuuntuntoa kasvattajana, ja jonka arvostuksen näin voin konkretisoida.
Arvostukseni syntyi tavasta, jolla Iippa hoiti kaksi saman vuorokauden sisällä syntynyttä  suursnautseripentuettaan.
 Se oli todellinen suur-urakka, jossa kysyttiin kekseliäisyyttä, kärsivällisyyttä, joustoa, ja ennenkaikkea sitkeyttä.
Pentuja syntyi kaikkiaan yhdeksäntoista. Kyllä, luit aivan oikein! Kysyin silloin miksi piti astuttaa yht'aikaa kaksi narttua, jolloin sain kuulla että toinen oli aiemmasta yrityksestä jäänyt tyhjäksi ja tämä astutus oli sitten se kuuluisa jos...

Olin silloin apuna pentujen hoidossa ja tuleville yhteistöillemme luotiin pohja. Meillä on Iipan kanssa samanlainen koiraideologia ja kiinnostus koiran korvienvälin rakenteluun.
Jokainen niistä yhdeksästätoista pennusta sai pävittäin yksilöllistä hoitoa.
Hyvä lukijani, jos sinulla on yksikin koira, voit kertoa kaiken tekemäsi työn yhdeksällätoista ja saat kalpean aavistuksen silloisesta työmäärästä.
Suurin osa pennuista ei löytänyt luovutusikään mennessä uutta kotia, joten työtä pentujen kanssa jatkettiin malliin kuin ne olisivat oppimassa maailmaa uusissa kodeissaan. Ne saivat laaja-alaisen "koiran pohjasivistyksen" ja ymmärryksen omasta paikastaan ihmisten keskuudessa.

Jokaiselle pennulle löytyi aikanaan oma koti.

Lauantaina

    Aamun askareet on suoritettu ja Taivaanrannalla vallitsee seesteinen odotus.
                  


Lämmönmittaus ei tuottanut yllätystä, lukemat ovat edelleen puolen asteen haarukassa.
Lämmönmittauksen yhteydessä on hyvä suorittaa muitakin hoitotoimia, joten kampailin Tiitua kuonon päästä hännän nipukkaan saakka. Hitaasti ja rauhallisesti, massun kohdalla viivytellen ja sitä silitellen. Pikkurouva rentoutui pöydällä lähes uneen. Lopuksi jälleen käynnissä olevan koneen liuttelua massun yli.

Tänään Tiitu menee Iipan luo asumaan ja valmistautumaa lopulliseen H-hetkeen, ja minulle jää statistin rooli. Pentujen synnyttyä ja päästyä vahvasti elämänsä alkuun pikkurouva palaa lapsineen Taivaanrannelle.

Kummallista, blogin päivämäärät eivät täsmää. Aiemminkin olen huomannut sen, samalle päivämäärälle voi tulla kaksi tekstiä huolimatta siitä milloin ne on kirjoitettu !

....odotellaan....

Makuuhuoneessamme vietettiin rauhallinen yö, koirarouvan vatsa ei alkuillasta löytänyt sopivaa koloa petistä, mutta kun se viimein löytyi boksista alkoi kuulua vienoa kuorsausta.
Tänään on sängynalustani ollut Tiitun suosiossa, siellä on boksia viileämpää. Olisikohan jo pesimistä, kun paljasta lattiaa pitää petailla ...
Lämmönmittailu sujuu hyvässä yhteisymmärryksessä, tarkistamme yhdessä rouvan kanssa mittarin ennen varsinaista toimenpidettä ja luonnollisesti myös mittaustulos tarkistetaan yhdessä.
Toistaiseksi lämmön vaihtelut ovat pysytelleet puolen asteen  sisällä.
Ruoka maittaa hyvin Tiitulle ja ulkoilemme muutaman kerran päivässä  rauhalliseen tahtiin täällä Korkalovaaran loistavissa lähimetsissä. Suurimman osan päivästä kuitenkin kulutamme lepäillen. Leikki ei juuri maita, mitä nyt hiukan palloa pyöritellään ettei se juurru lattiaan kiinni.
Massu on täynnä elämää, siellä tuntuu pieniä teräviä tökkäyksiä ja pehmeän pyöreitä muljahduksia...

Pentuprojektin kakkosvaihe

Yö sujui rauhallisesti...........Tiitun osalta.
Minä pyöriskelin ja heräilin kuuntelemaan josko minua tarvittaisiin. Vastuullenihan on uskottu kallis lasti.
Heräsin tavalliseen aikaani ja toivottelin Tiitulle hyvät huomenet, mutta rouva käänsi ainoastaan kylkeään eikä halunnut nousta vielä ylös.

 

 Tästä päivästä alkaa pentujen valmistelu maailman kummallisuuksiin.   Aamulenkin ja -toimien jälkeen nostin Tiitun pöydälle ja kampailin karvoja ojennukseen, ja tulevia lämmönmittauksia ajatellen poistin koneella karvat tietyltä alueelta.

Puhelimessa kerran mainitsin Iipalle, että aion laulaa pennuille jo ennen niiden syntymää ja sen olenkin jo tehnyt. Siitä tuli mieleeni että miksikäs ei pentuja voisi totuttaa koneen tärinään jo tässä vaiheessa. Kun emo makaa rentona pöydällä ei siitä voi olla haittaa pienillekään. Nyt sitten odotan mielenkiinnolla onko sillä ollut vaikutusta...