Tänään minulla on välipäivä pentuprojektissa, ajatukset kuitenkin liihottelevat sinne tänne menneessä ja tulevassa.
Sunnuntai on vielä nykyäänkin minulle lepopäivä, josta nautin eritavalla kuin muusta kiireettömästä elämästäni. Siihen kuuluu musiikkitoimittajien tekemiä radio-ohjelmia ja saunominen aamulla pitkän kaavan mukaan .
Koiramaiset ajatukset saavat tulla ja mennä mielensä mukaan. Saunan lämmössä lekotellessani muistelin elämäni merkityksellisiä koiria. Yksi niistä on SA Oex, josta kerroin lyhyesti Juuson tarinassa.
Oex oli "koulukiusattu" nuoruudessaan ja siksi taiten käsiteltävä, mutta täydellisen tervepäinen koira. Tarhalla saattui kaksi tapausta, jossa Oex olisi voinut raadella minut, mutta sen sisäänrakennettu esto toimi.
Tehtäväni oli ylläpitää koirien koulutusta (paitsi suojelua) ja kuntoa. Talvella lenkitin niitä suksilla ja vetovaljailla, koiran ja hiihtäjän välissä joustava naru. Tapahtui aikaan, jolloin vain miehillä oli pääsy puolustusvoimiin eikä naisille sopivan kokoisia varusteita ollut. Sain varusteikseni nelikakkoset huopakumisaappaat ja pitkät maastosukset. Ne olivat minulle ylimitoitettuja eivätkä sallineet kaikkien hiihtotaitojeni loistavan.
Oex veti ja minä hiihdin sujuvasti kunnes tultiin kurviin ja vauhtia oli liikaa. Jalan ja saappaan välissä oli klappia enkä saanut suksia ohjatuksi koiran sivulle vaan kaaduin sen päälle.
Mukana hiihtänyt värvätty kertoi, että suuttunut Oex oli loksautellut hampaitaan maassa maatessani niskani yllä!
Toinen tapaus sattui, kun Oex pääsi verivihollisensa kanssa tappelemaan. Siinä purtiin tappomielessä eikä väliin ollut menemistä ennenkuin sain paikalle värvätyn ja onnistuimme saamaan koiria takajaloista kiinni. Minulle sattui Oex. Nostimme koirien takajalat ilmaan ja odotimme niiden korjaavan puruotettaan, jolloin saimme ne vedettyä erilleen. Kun toinen tappelupukari oli saatu häkkiinsä päästin tyhmyyttäni Oexin irti jolloin se kääntyi minua vastaan ja nappasi kiinni ranteestani. Mutta vain etuhampaillaan ja päästi komennolla irti !
Vain pieni arpi jäi siitä muistoksi.
Huomenna tapaamme jälleen Tiitu-rouvan kanssa ja hoidamme yhdessä antaumuksella pentuja.
Niissä on yksi joka sai heti syntyessään erityisen huomioni, kutsun sitä Kaunottareksi vaikken ole pätevä arvioimaan koirien ulkonäköä. Tärkeintä kuitenkin koirissa on terveys ja luonne, tässä järjestyksessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti