Pikkurouva kasvattaa vielä lastiaan ennen purkua (sanoo autonkuljettaja evp) ja siihen meidän on tyytyminen. Tyytykäämme siihen tietoisina että se on pentujen parhaaksi.
Odotellessani voisin syventyä hetkeksi rakkaaseen äidinkieleemme. Kuten "Kirjastossa lainattua"-osiossa mainitsin pidän sanaleikeistä. Varsinkin mikäli niihin sisältyy paradoksi, kuten: jos vanhempasi eivät pystyneet saamaan lapsia, on hyvin todennäköistä, ettet sinäkään saa.
Toinen mielenkiintoni kohde on murteet, erityisesti länsikairassa puhuttu. Sen armoitettu taitaja on Oiva Arvola, jonka Lapin saagat ovat herkullista kuunneltavaa!
Tai meän kieli, jota vielä käytetään Tornionjokilaaksossa. Jos kiinnostuit siitä klikkaappa huviksesi tätä linkkiä http://www.pajala.se/mun/pajala/www.nsf/Finnish/826D8D3333C0FB59C1256FCB002FB1B1
Ärtymystä aiheuttaa kielen köyhtyminen, radion napsautan kiinni varsin usein musiikin vuoksi. Suuri osa sanoituksista perustuu lauseen tai kahden hokemaan ja kun niitä vielä hoetaan huutaen kärtykäyräni sietoraja ylittyy!
Siksipä olenkin iloisesti yllättynyt tänäaamuna radiossa soineesta Hanna Pakarisen kappaleesta Miehet.
Se kutkuttaa nauruhermojani erilaisuudellaan vaikkei sitä ole tehty huumorimielessä, oletan.
Parturi-autonkuljettajalle tuttua tekstiä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti