Koirarouvan ollessa "synnytyslaitoksella" valmistautumassa emoksi tuloonsa jää minulle aikaa muistella menneitä.
Miksi minä -koiraton- olen mukana tässä projektissa?
Syyksi ei riitä tekemisen puute yleensä eikä myöskään halu olla mukana luomassa uutta elämää.
Ei, vaan arvostan korkealle Iipan paneutumista ja vastuuntuntoa kasvattajana, ja jonka arvostuksen näin voin konkretisoida.
Arvostukseni syntyi tavasta, jolla Iippa hoiti kaksi saman vuorokauden sisällä syntynyttä suursnautseripentuettaan.
Se oli todellinen suur-urakka, jossa kysyttiin kekseliäisyyttä, kärsivällisyyttä, joustoa, ja ennenkaikkea sitkeyttä.
Pentuja syntyi kaikkiaan yhdeksäntoista. Kyllä, luit aivan oikein! Kysyin silloin miksi piti astuttaa yht'aikaa kaksi narttua, jolloin sain kuulla että toinen oli aiemmasta yrityksestä jäänyt tyhjäksi ja tämä astutus oli sitten se kuuluisa jos...
Olin silloin apuna pentujen hoidossa ja tuleville yhteistöillemme luotiin pohja. Meillä on Iipan kanssa samanlainen koiraideologia ja kiinnostus koiran korvienvälin rakenteluun.
Jokainen niistä yhdeksästätoista pennusta sai pävittäin yksilöllistä hoitoa.
Hyvä lukijani, jos sinulla on yksikin koira, voit kertoa kaiken tekemäsi työn yhdeksällätoista ja saat kalpean aavistuksen silloisesta työmäärästä.
Suurin osa pennuista ei löytänyt luovutusikään mennessä uutta kotia, joten työtä pentujen kanssa jatkettiin malliin kuin ne olisivat oppimassa maailmaa uusissa kodeissaan. Ne saivat laaja-alaisen "koiran pohjasivistyksen" ja ymmärryksen omasta paikastaan ihmisten keskuudessa.
Jokaiselle pennulle löytyi aikanaan oma koti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti