Pennuilla on elämänsä viides vuorokausi kulumassa, poskissa ja tassuissa ovat värimerkit jo selvästi kehittyneet.
Tämä pentu on heti synnyttyään Kaunottareksi kutsumani.
Korostan edelleen etten ole pätevä arvoimaan koirien ulkonäköä missään ikävaiheessa.
Tekee mieli silti vertailla edes hiukan, ehkä siinä oma "koirasilmä" kehittyy, etenkin jos joku minua pätevämpi arvioi kannanottoani.
Tästä ylempänä olevasta pennusta sanoisin että onpa isänsä pää!
Näen tässä pennussa monta sukupolvea Goldwäschereitä aina Juusoon asti.
Alempana oleva pentu perinnee isänsä karvanlaadun, joka on poikkeuksellisen karkea.
Todellakin viides vuorokausi pitkällä kulumassa ja tietynlainen rytmi ja rutiini alkaa löytyä niin Tiitulle kuin minullekin.
Hyvä lukijani, kaikesta koirakokemuksesta huolimatta olen ensikertalainen tässä laajuudessa pentujen ja emon hoidossa. Synnytyshän sujui kuin itsestään; emo oli hyvävoimainen ja kätilö kokenut, mikäs minun oli ollessa. Lisäksi kaikki tapahtui kasvattajan kotona.
Maanantaista alkoi varsinaisesti minun hoitovastuuni, joka sekin vielä kasvattajan kotona. Vahdinvaihto tapahtui lennossa aiemmin sovitussa järjestyksessä Iipan lähtiessä töihinsä.
Illallahan koko katras muutti Taivaanrannalle ja minua odotti katkonainen yö. Ei emon tai pentujen vuoksi vaan koska halusin tarkistaa onko kaikki kunnossa pentulaatikossa!
Vielä eilisen päivän istuin pentulaatikon vieressä vahtimassa. Poistuimme Tiitun kanssa ulos vain "tyhjennykselle" tiuhaan tahtiin, koska ruokaa ja juomista piti tankata runsaasti.
Onneksi on kasvattajan 24h tuki ja Tiitu-rouva hyvin tuttu koira, se palasi Taivaanrannalle kuin kotiinsa.
Tämä päivä tuntuu olevan eri planeetalta, emo nukkuu pentulaatikossa umpiunessa ja pennut imevät tahtiinsa, mie vain istun ja nautin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti