Katselin ihaillen viikko taaksepäin Nasun, Tenhon omistajan, kameran käyttöä koiranäyttelyssä. Olen vieraillut hänen blogissaan
paitsi kuvien myös perusteltujen mielipiteitten vuoksi. Pidän siitä, että asiaan paneudutaan juurtajaksain, kuten Nasu mm. koiran ruokintaan.
Kuitenkin nyt kiinnostukseni on ensisijaisesti kuvaamisessa. Olen kuvannut oikeastaan aina, mutta tavoitteelliseen kuvaamiseen olen herännyt vasta muutama vuosi sitten.
Haluaisin kuvillani kertoa näkemästäni ja kokemastani, välittää tunnelmia.
Haluaisin, että aivan ventovieras katsojakin löytää niistä jotain itselleen mielenkiintoista riippumatta kuvauksen aiheesta. Haluaisin myös paneutua kuvan tunnelmaan, mutta se näkyy syntyvän vain omien fiilisten pohjalta. Väkisin vääntämällä otetut kuvat joutuvat roskakoriin samantien.
Sarpun kuvissa on nimenomaan sitä etsimääni tunnelmaa.
Toinen kiinnostukseni suuntautuu henkilökuvaukseen, tuo profiilikuvani on yksi harjotteistani. Halukkaita kuvattavia ei juurikaan ilmaannu. Tai no onneksi Ilmari on ollut suostuvainen!
Ilmottauduin kerran myös kansalaisopiston valokuvauskurssille, mutta sen kurssin anti jäi laihaksi. Rovaniemen kameraseuraankin liityin. Ehdin tehdä yhden kuvausmatkan seuran kanssa Lofooteille, josta sainkin paljon kuvamuistoja ennenkuin seuran toiminta sitten hiipui.
Olisi mukava päästä jolloinkin Tenhon mukaan kiireettömälle pikku lenkille, puhua koirista ja kuvauksesta Nasun kanssa.
Muakin kiinnostaa valokuvaaminen, kamerani ei kylläkään inspiroi moiseen tehtävään. Haluaisin sellaisen kameran, joka on oikeilla valokuvaajilla, heh. Sellainen jolla saa otettua monta kuvaa perätysten ja kuuluisi sellainen kiva äänikin...jestas, miten löyhissä kantimissa mun kuvaushaaveeni ovat mutta mielestäni toikin on jo hyvä syy!
VastaaPoistaJuu ja aatteles kuinka kansa vieressä kattelis sua ihaillen kun kun sie tärkeenä tähtäilisit pitkäputkisella kamerallas ja kuuluis vaan klikliklikliklik...ja sitte kuluttaisit tietokoneella puolipäivää ettien niistä kuvista julukasukeleposia : D
VastaaPoistaEi maar, kyllä kuvaaminen on antoisa harrastus, suosittelen.
Kiitos Laura kauniista sanoista, olen kuvaillut nyt pari vuotta ja aloitin blogin pidon samaan aikaan. Kuvat ovat kehittyneet koko ajan ja aina oppii jotain uutta. Hienoja kameroita ja obskuja välillä tekisi mieli, mutta näilläkin pärjäilee ja rahaa ei nyt tähän harrastukseen ole enempää. Kuvankäsittely on vielä ihan outo laji, moni blogistihan tekee kuville yhtä ja toista, minä en osaa :) ehkä sitten joskus. Kannattaa kyllä kuvailla, se on kiva harrastus.
VastaaPoistaKuvasi ovat todella nautittavia ilman kuvnkäsittelyäkin! Kamera on vain väline, kuvan tärkein tekijä on siellä kameran takana.
VastaaPoistaMinäkin innostuin ehkä pari vuotta sitten aikomattani valokuvauksesta. Tosin minulle riittää tämä digikamera. Joku sanoi, että sillä saa parempia kuvia kuin järjestelmäkameralla, jos ei jälkimmäistä osaa oikein käsitellä.
VastaaPoistaJa minä en osaa. En uskalla edes ajatella, koska digikamerankin käytön oppiminen kesti kauan. Sitä paitsi se on pieni mukana kuljetettava.
Mutta kaiken kaikkiaan valokuvaus on tosi mukavaa. Oikein jännityksellä odotan, millaisia kuvat ovat, kun siirrän ne tietokoneelle.
Hyviä kuvaushetkiä jokaiselle :D
Digiaika on tullut myös järjestelmäkameroihin. Omani on Canon550, jossa on suomenkieliset valikot, helppokäyttöinen. Totta kuitenkin on, että sitä ei voi kuljettaa taskussa...
PoistaJa totta sekin, että vasta tietokoneella kuvat näyttävät miten ovat onnistuneet.
Hei Laura! Lähdetään vaan lenkille joku päivä, kun meiltäkään ei sinänsä ole matka eikä mikään sinne Korkalovaaran puolelle!
VastaaPoistaJärkkärin hankkimisen jälkeen olen astunut ihan uuteen maailmaan mitä valokuvaamiseen tulee, sillä saa taltioitua niin paljon enemmän kuin perus-pokkarilla... Mutta opettelemista riittää edelleen, juuri viikonloppuna harjoittelin liikkuvan koiran kuvaamista manuaalitarkennuksella - eräs käppänäpiireistäkin tuttu nettikaverini (hänen kuviaan: http://bitey.kuvat.fi/ & http://kaapiosnautseri.kuvat.fi/) vinkkasi käymälläni foorumilla tämän tavan, mutta helpommin sanottu kuin tehty, etenkin kun minun järkkärimallissani on mahdottoman hidas sarjakuvausominaisuus. Monesti osuu myös eteen kohteita, jotka näyttävät omin silmin katsottuna kauniilta, mutta kun saman yrittää taltioida kameralla joko kaluston proput tai omat taidot eivät riitä, että tunnelma välittyisi myös kuvaan. Mutta ei se auta kuin harjoitella itse kunkin, niin ne taidot karttuu huomaamatta ja kameraankin tulee niin hyvä tuntuma, että sen asetukset saisi säädettyä kohdilleen vaikka nukkuessa :)
Matilda tulee Taivaanrannalle hoitoon pe-la ( 2-3.11), voitais lähteä sessujen kans metsään : )
Poista