Kunnes tartuin tilaisuuteen ex tempore, hetkeäkään harkitsematta maksoin matkan niiltä jalkojeni sijoilta ja ehdin kuin ehdinkin saada ajoissa rokotukset ajan tasalle. Seuraavaksi aloin pommittamaan kysymyksillä matkustelevia tuttaviani varusteitten suhteen. Ynnä varasin hellän hoidon kukkivalle orkidealleni Seijalta : )
Matka saattoi alkaa.
Viikon matkasta saimme nauttia kolmena ensimmäisnä päivää auringosta, aurikovoiteeni suojakerroin oli huikeat 50. koska minulla on ollut ongelmia uv-säteitten kanssa eikä päätarkoituksenikaan ollut palata palvattuna kotimaahan.
Ehdimme tehdä kiertoajelun tilausbussilla Andalusiassa, ennenkuin sateet alkoivat. Andalusiaa on koetellut kuivuus ja metsäpalot tänä kesänä ja nyt viimepäivinä nämä rajuilmat ukkosen ja sateen muodossa.
Iltalehtikin näkyy kertovan näistä sääilmiöistä.
Kuvassa on Ojénin kylä, jonka metsäpalo uhkasi tuhota vain muutama päivä ennen retkeämme. Vuoristossa on vaikeat kulkuyhteydet, tiet ovat kapeita serpentiinejä. Kun siihen vielä lisätään +30Cº metsäpalon sammutus on enemmmän kuin vaikeata. Oppaamme kertoi palon syttyneen paikallisen maajussin roskienpoltosta.
Rotkon reunoja hipoen nousimme ylemmäs ja ylemmäs vuoristoon Mijaksen kylään. Taustalla häämöttävä sinerrys on Välimeri, mutta koska aurinko porotti pilvettömältä taivaalta valokuvaus oli varsin haasteellista.
Mijas sijaitsee oppaamme mukaan n.485m merenpinnan yläpuolella ja ehkä n.10 km linnuntietä rannikolta (oma arvioni) joten näköälat olivat huikeat!
Paikallinen taksi. Mijaksen sijainnista johtuen se on ollut vaikeasti tavoitettava ja aaseja on käytetty liikkumiseen. Turismin kasvaessa paikalliset tienasivat kuljettaen halukkaita aaseillaan paikasta toiseen, nyt kiertoajelun voi suorittaa joko aasi- tai hevostaksin kyydissä.
Vaikka myös Torremolinos sai osansa myrskyista ja sateista, saimme illoiksi poutaa sen verran, että jokaiselle päivälle riitti näkemistä ja kokemista.
Ehkä matkan parasta antia oli kuitenkin kanssakäyminen paikallisen väestön kanssa. Kielimuuri ei todellakaan ole este kanssakäymiselle!
Apteekkeja tuntui olevan joka kadulla, mekin huonekaverini kanssa asioimme sellaisessa. Ja saimme nauttia huikean upeasta pantomiiniesityksestä!
Kun saimme farmaseutin ymmärtämään, että kyse oli vatsavaivoista hän otti elekielellä selvää oliko kyseessä pahoinvointi, ripuli vai ummetus.
Hyvät lukijani, esityksen kulun jätän teidän mielikuvituksenne varaan!!!
Ja Vilukissi blogiystäväni, olit elävästi mielessäni, kun ravintolaamme saapui seurue pohjanmaalta. Eräs seurueen naisista puhui elävää pohjanmaanmurretta (erittäin! kuuluvalla äänellä) ja oli niin rempseän oloinen, että halusin välttämättä puhutella häntä. Kävi ilmi, että he ovat Yli-Härmästä (ellei muistini petä). Juttelimme sitten useampaankin otteeseen niitä näitä ja joka kerta kuvittelin juttelevani kanssasi : )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti