Koirallisen ihmisen arkeen kuuluu aikaiset aamuherätykset. Toisinaan niistä nauttii, toisinaan ei - ei ainakaan syyspimeillä räntäsateilla.
Mutta nyt, nyt juuri minä olen saanut nauttia aamulenkistä lumen valaisemassa metsässä, jonka yllä lepää koboltinsininen taivas!
Edes 17 Cº pakkanen ei tunnu kylmältä.
Kertokaa minulle te viisaat lukijani, miksi mie vedän koirattomina aamuina vällyä korvilleni varhaisina aamutunteina vaikka ulkona odottaa mannaa sielulle ja silmille ? !
Immeisen mukavuudenhalu on voimakkaampi, mutta velvollisuudet toisinaan ylittävät sen tai jokin innostava kiva asia, kuten nyt kuvaaminen! :) En varmana olisi metriäkään tuolla raitilla kävellyt viime kuukausina, ellei kuvaaminen siihen kannustaisi. Talvi kun ei oo mun juttu ollenkaan.
VastaaPoistaHyvää viikonloppua!
Näinhän se menee, ihminen missaa monta hyvää asiaa laiskuuttaan : )
PoistaHyvää viikonlopppua sinullekin ja onnistuneita otoksia!