Elämä ilman kelloa ja kalenteria on onnistunut kohdallani melko hyvin näihin asti. Nyt vain alkaa tuntua siltä, että tarvitsen kumpaakin selvitäkseni kaikesta haluamastani!
Varsinkin kalenteria.
Ei, laskiainen ei paina päälle, vaan aikataulutus.
Olen aikaisemminkin pannut merkille seikan, joka saa joskus repimään hiuksia; kun olen merkinnyt allakkaani tietylle päivälle jonkun tapahtuman niin eikös vaan juuri sille päivälle olisi pari muutakin mielenkiintoista tapahtumaa! Siksi en annakaan enää aikaan sidottuja lupauksia kavereilleni.
Tästä helmikuusta tuli kuukausi, josta en selviä ilman kalenterimerkintöjä. On TK:ta, kurssipäiviä, vesijumppaa, Rovalaa, kummipojan+koiransa (ps käppänäkakara!) vierailu ja samalla viikonlopulla alkava matka aurinkoon...
Pakko tinkiä periaatteestani - ilman kelloa ja kalenteria!
Olen huomannut tuon kumman ilmiön, että tapahtumat tuppavat kasaantumaan samalle päivälle. Kalenteri on melkeinpakko olla, jos aikoo ylipäänsä johonkin osallistua.
VastaaPoistaAnnetaan pieni myönnytys kalenterille, jooko? Mutta emme anna sen silti orjuuttaa meitä : )
VastaaPoista