Hae tästä blogista

tiistai 15. heinäkuuta 2014

Sanaton suru


Kun jatkoksi edelliseen postaukseen  tämä, jota en koskaan olisi halunnut kirjoittaa! Minun 'pikkusiskoni' on poissa.

6 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kiitos Hansku! Elämä pysähtyy hetkeksi, on aika surra ja muistella. Elää eteenpäin. Ja iloita siitä mitä on.
      Vaikka oma koirailu on historiaa teidän joidenkin RKK:n entisisten junnujen vaiheita olen saanut seurata läheltä. Juuri tällaisin hetkinä lohdullisia ovat kauan jatkuneet yhteydet.

      Poista
  2. Voi ei, otan osaa suruusi! Surussa on tosi vaikea löytää sanoja. Toivon sinulle ja hänen omaisilleenkin jaksamista. Sinua halaten!

    VastaaPoista
  3. Kesken kukoistuksensa olevan elämän sammuminen on niin vaikea sulattaa, on niin vaikea uskoa ettei 'pikkusisko' omaan rempseään tapaansa astu kynnykseni yli...
    Teidän blogiystävien osanotto lämmittää ja lohduttaa. Kiitos teille, lämmöllä ajattelen teitä.

    VastaaPoista