Kaamosko?

 Syksyinen auringonlasku luo näin kauniita sävyjä taivaalle, ikäänkuin lupauksena valon katoamattomuudesta.  Asun täällä kotikuusten kainalossa josta ei näe horisonttia. Kauas nähdäkseen on noustava 'kotitunturille' = ikivanha käytöstä poistettu kaatopaikka. 

Sinne kiipeän katsomaan tähtitaivasta tai revontulia, tai vain ihailemaan valaistua kaupunkia. Ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan 😏

Tätäkin piti muun tekemisen puutteessa kokeilla

 

Luontopolut on koluttu moneen kertaan kuluneen kesän ja syksyn aikana, koska lähes kaikki aktiviteetit on olleet suljettuna koronan vuoksi. Monenlaisia kulkijoiden käynnistään jättämiä merkkejä, hauskojakin, näkyy poluilla.

Suosikkini on Vaattunkikönkään monipuoliset reitit. Siellä on useita kuohuvia koskia ja niitten yli riippusiltoja, uusitut pitkokset ovat helppoja taivaltaa. Paljon siellä onkin ollut retkeilijöitä ja koska sinne on reilu 20km matkaa sinne ei eksy huligaaniporukkaa. Laavut saavat olla kunnossa ja sotkematta. Iloinen yllätys odotti eräällä laavulla, kun kaverin kanssa pitkän patikoinnin jälkeen suunnittelimme makkaranpaistoa. Edelliset kävijät olivat jättäneet tulipaikalle isot kytevät puut, niistä oli helppo viritellä nuotio. Todelliset retkeilijät osaavat etiketin!