Tiitu-rouva lähti kotiinsa

Tiitu-rouva lähti Iipan saattelemana iltajunalla kotiinsa Keravalle. Minulla on hiukan haikea olo, ero -vaikka odotettukin- vaiheikkaan vuoden jälkeen tuntuu.
 Mutta muistellaanpa.
Tammikuun alussa Tiitu tuli luokseni odottelemaan juoksunsa alkamista (Iippa oli pitkällä ulkomaanmatkalla) ja jota se odotuttikin viikosta viikkoon. Tekstiviestit kulkivat välillä Kerava-Rovaniemi: eikö vieläkään??
Helmikuun ekapäivänä viimein saatoin viestittää Keravalle, että kaivatut punaiset tipat ovat ilmestyneet lattialle. Iippakin oli kotiutunut matkoiltaan ja haki milloin Junnua kylään milloin taas vei Tiitua Junnun luo...
Tästä hellustelusta ei kuitenkaan syntynyt jälkikasvua. Silloin ajattelin, että siinä se minun osaltani saa ollakin.
No, Tiitun omistajapari halusi vihille ja häämatkalle kesällä ja mikäpä luontevampi hoitopaikka Tiitulle kuin Taivaanranta! Sopivasti taas juoksukin tulossa, vaikka olin kyllä ilmoittanut kieltäytyväni uudesta pentuprojektista.


Tapanani on tehdä elokuussa kuvausmatka iltayöstä Pyhä-Luostolle, tällä kertaa matkaseuranani oli Tiitu.
Elokuu on myös tunturikonserttien aikaa alueella.  Nautimme Kuorojen konsertista Aittakurussa,sen akustiikka on ainutlaatuinen! Suosittelen lämpimästi.
Tiitu kiipesi katsomoon ja istui esitysten ajan kuin olisi ikänsä käynyt ulkoilmakonserteissa.
 Konsertista herkistyneenä soitin tunturista Iipalle että joo...



Siitä se jatkui tunnetuin seurauksin, blogini "Itäneistä siemenistä" tähän päivään saakka.

Sunnuntaiaamun tunnelmia

Tämä sunnuntai on pentujen ja minun viimeinen yhteisesti viettämä, siksi unohdan kaiken opettamisen ja keskityn vain nauttimaan yhdessäolosta. Elämä ei ole pelkkää suorittamista.

Istun kirjoittamassa "päiväkodissa" ja pennut ovat juuri heränneet. Ne eivät riehu, eivät pure jalkojani, ne ovat kuin hyvin kasvatettuja aikuisia koiria... että mie nautin!
Olen kuiskutellut pieniin korviin pieniä ystävällisiä sanoja, olen saanut vastaukseksi pieniä kielen lipaisuja, kirputustakin.

Aamutuimaan kävimme ulkona haistelemassa tuulia ja tarpeilla, mutta pennut eivät halunneet jäädä juoksemaan joten nostelin ne yksitellen sisälle. Ne ovat ottaneen haltuunsa koko kaksioni ja saavat liikkua siinä tovin vapaasti. Ilokseni huomaan, että myös päiväkotiin juostaan leikkimään, vaikka se on enimmäkseen niitten rajoitettu tila.
Pennut eivät myöskään kilju ikäväänsä, kun kuljen päiväkodin suljetun porttiveräjän ohi.
Pentulakin on jälleen hetkittäin päiväkäytössä , se tuo vaihtelua pienten päivään. Ikävystymisestä syntyy helposti ei-toivottua käytöstä.

Olen hyvin tyytyväinen tähän laumaan, niiden kanssa on tehty porukalla paljon työtä, antaumuksella ja kelloon katsomatta.

Lisää kylästelyä

Pennut kävivät eilen jälleen kylässä, tällä kertaa isänsä luona. Varsinaiset kyläluudat!
Tiitu-emo jätettiin matkan
varrelle Mäkirantaan seurustelemaan kasvattajan kotiväen kanssa, koska halusimme pentujen halutessaan tukeutuvan uudessa ympäristössä meihin ihmisiin. Sitä tukea ne eivät kuitenkaan kaivanneet, edelliset kyläreissut ovat tehneet tehtävänsä.

Isä-Junnu asuu omakotitalossa perheessä, jossa on lapsia ja useita koiria.
Ja tilaa!
Sen tilan pennut illan mittaan ottivat käyttöön, ne löysivät itsestään turbovaihteen! Oli ilo seurata sitä kilpajuoksua ja nopeita käännöksiä.
Isoisä Luxukin tervehti pentuja ystävällisesti eivätkä pennut epäröineet mennä sen luo. Kuvassa on mielenkiintoinen tilanne, peilin kautta pennut näkevät isänsä ja itsensä, siinä riitti ihmettelemistä.
Automatkat ovat jo rutiinia pennuille, kotimatkalla ne nukkuivat eivätkä heränneet syömään tavallista yötävasten-ateriaansakaan. Sain silti nukkua yöni rauhassa.
Pakkanen on lauhtunut sen verran, että aamutoimien jälkeen sain kipata pennut pihalle. Siellä otettiin jälleen turbo käyttöön, penkka senkun pölisi pentujen vaudissa.

Edessä on mielenkiintoinen viikko, pentujen uudet taidot ja liikunnan tarve haastavat kaksioni ja takapihani.

Blogger elää varmaankin amerikan ajassa, kirjoitan tätä lauantai aamuna.

Leikkikoulu

Tiitu ja pennut palasivat Taivaanrannalle itsenäisyyspäivänä illansuussa aktiivisen viikonlopun jälkeen.

Pennut saivat paljon uusia kokemuksia - matkailu avartaa!
Ne olivat itsevarmoja ja jotenkin "aikuisemman" oloisia. Nukkuvatkin kuka missäkin, enää ei ole väliä onko sisarus vieressä.

Aamulla selvästi haluttiin ruuan lisäksi seuraa, joten alotin leikkikoulun niille. Välitunnilla kävimme ulkona Tärkeillä Asioilla. Toki vielä sanomalehti-WC on käytössä sisätiloissa.

Leikkikoulussa opitaan myös kauniita käytöstapoja, joihin ei kuulu ihmisen varpaitten pureminen : )

Takapihalla on hyvää tilaa tutustua ulkomaailmaan ja lumeen. Kunpa vain pakkanen pysyisi aisoissa.
Pian ei riitä lumesta puhdistettu alue leikkilentäksi, jo muutama pentu on kahlannut mahaansa myöten lumessa. 
Liekö mottona: joka latuja kulkee on latujen vanki, vapaa on vain umpihanki!

Välipäivät

Pennut ovat viikonloppulomalla kasvattajansa luona ja Taivaanrannalla vietetään koiratonta elämää. Ei tarvitsisi herätä aikaisin aamulla, mutta uni loppuu niihin aikoihin kun pienet pitäisi ruokkia ja Tiitu viedä ulos.
Enää kaksi viikkoa yhteistä eloa koko pentueen kanssa. Kolme lähtee heti kahdeksan viikkoa täytettyään, vain yksi jää muutamaksi päiväksi pehmentämään laskua täysin koirattomaan eloon.
Olen saanut seurata pentujen kehitystä tiiviisti alusta saakka ja vaikken ole ladannut ennakko-odotuksia minkään pennun suhteen niistä löytyy tuttuja piirteitä. Tarkoitan lähinnä omia edesmenneitäni Juusoa ja Iidaa, jotka ovat pentujen isoisän vanhemmat.

Vaikka kaikilla ovat samat lähtökohdat  löytyy eroja luonteissa jo nyt. Ne ovat hurmaavia omalla yksilöllisellä tavallaan jokainen. Toivon kovasti, että uudet perheet näkevät oman pentunsa juuri sellaisena koirana, jonka he ovat toivoneet kerran saavansa.
Elämänsä koirana.

Pantaharjoitus

Pennun tärkeisiin juttuihin kuuluu panta kaulaan kuin henkselit housuihin !

Ja henkselit miestä myöten, eli pienet pehmeät pannat pennuille harjotteluun.

Perinteisesti pojille siniset ja tytöille punaiset.

Panta ei aiheuttanut suurta kommentointia kenelläkään pennulla, hiukan rapsuteltiin ensialkuun, mutta sitten päivän askareet eli leikit kutsuivat ja pannat "unohtuivat" kaulaan.

Pennut leikkivät jo vauhdikkaasti; syöksyjä, pesän puolustusta, hyppyjä, murinoita, haukahduksia, lelujen ravistelua....

Päiväkodin portin kolinakaan ei aiheuta enää minkäänlaista reaktoita, pennut kiipeävät sitä vasten kun tulevat vastaan ihmisäänen kuullessaan. Päivä päivältä pennut saavat lisää kokemuksia koko kaksiostani joko yksin tai pareittain, enää ei mennä varovasti kynnyksen yli vaan juostaan suoraan olohuoneeseen. Siellä on tuttu pentula, jossa ne käyvät  nukkumassa yöt.

Päiväkotiin

Pikkupikkupentukausi alkaa olla takanapäin, on aika jälleen siirtyä askel eteenpäin.    Pennut ovat saaneet lisätilaa, makuuhuoneeni toimii päiväkotina.

Päiväkodissakin toistuvat tutut kuviot eikä hoitajakaan vaihdu joten siirtymä on pehmeä. Aikaisemmin tila on ollut rajattu, nyt pennut saavat koko huoneen käyttöönsä. Tiitulla on tilaa juoksuttaa pentuja perässään. Näin se opettaa laumakäyttäymistä pennuilleen "seuraa johtajaa" leikin avulla.

Sängyn ja lipaston alustat ovat mieluisia leikkipaikkoja pennuille, siellä ollaan luolassa. Sama toimii myös ihmislapsilla, kaikille varmaankin on tuttua lasten halu majan rakennukseen.

           

Nuorena on vitsa väännettävä!

Pöydällä liikkumatta seisominen  on kääpiösnautserin tärkeä taito koko koiran eliniän. Trimmaaja kiittää, eläinlääkärin aikaa säästyy ja mahdollinen näyttelyssä käyntikin on kaikille osapuolille miellyttävämpää.

Ennenkaikkea koiralle itselleen elämä on helpompaa kuta enemmän sille on opetettu pikkupentuna elämän realiteetteja.

Kuljetusboxiin on myös hyvä tutustua ennen kuljetustarvetta. Emon boxiin on jo tutustuttu aiemmin ja nyt on vuorossa metallinen versio. Päiväunet maistuvat emon makuualustalla ja avoimesta luukusta voi herättyä lähteä etsimään sanomalehti-WCtä.

Kuten olen aikaisemmin kertonut olen ensikertalainen tässä laajuudessa pentueen hoitajana ja siksi riittääkin ihmettelemistä ja kysymyksiä miksi, mitä jos, voisikohan....
Olemme käyneet kasvattajan kanssa monta avartavaa keskustelua ja pohdintaa koiranpennun kehityksestä, perimästä ja ympäristön vaikutuksesta pennun tulevaan käytökseen.
Genetiikasta olen kiinnostunut vain siltä osin kun se vaikuttaa koiran käytökseen, ulkomuotoseikat jätän sikseen. Minulle terve ja hoidettu, käyttäytymisen perusasiat hallitseva koira on kaunis/komea !

Vierailulla emon "ravintolassa"

Olemme tässä vaiheessa maailmankuvan kasvattamisessa Keittiönurkkaus on emon ruokapaikka ja sieltä on turvallinen tutkia liukasta lattiaa. Avaruutta riittää lähteä kahteen suuntaan, kunhan uteliaisuus voittaa varovaisuuden.

Pentujen ruokailu tapahtuu vielä pentulassa, vaikka siisteyden puolesta niille voisi kattaa kyllä jo tännekin. Varsinkin pojat syövät kuin miehet; kuono kuppiin ja ylös vasta kun ruoka on syöty! Tytöt osaavat myös syödä hyvin, mutta eivät syö niin keskittyneesti. Tiitu on harventanut imetyskertojaan joten pienokaiset saavat jo kolme ateriaa päivässä pentumuonaa.

Siisteydestä vielä sen verran, että sanomalehti-WC on ahkerassa käytössä.  Myös olohuoneen puolella lattialla ollessaan pennut hakeutuvat hajun perusteella WC:n suuntaan hädän yllättäessä. Vahinkoja sattuu aniharvoin ja niistä otan täyden syyn kontolleni. Se edellyttää minulta suurta keskittymistä pentujen tarkkailuun, mutta pidän sitä tärkeänä perustana sisäsiisteyskasvatuksessa. Haluan antaa pennuille mahdollisimman suuret valmiudet selvitä rutiineista uusissa kodeissaan.

Nukkuva paketti

Pienen koiran leikki loppuu juuri siihen asentoon missä uni voittaa !