Pennut kävivät eilen jälleen kylässä, tällä kertaa isänsä luona. Varsinaiset kyläluudat!
Tiitu-emo jätettiin matkan
varrelle Mäkirantaan seurustelemaan kasvattajan kotiväen kanssa, koska halusimme pentujen halutessaan tukeutuvan uudessa ympäristössä meihin ihmisiin. Sitä tukea ne eivät kuitenkaan kaivanneet, edelliset kyläreissut ovat tehneet tehtävänsä.
Isä-Junnu asuu omakotitalossa perheessä, jossa on lapsia ja useita koiria.
Ja tilaa!
Sen tilan pennut illan mittaan ottivat käyttöön, ne löysivät itsestään turbovaihteen! Oli ilo seurata sitä kilpajuoksua ja nopeita käännöksiä.
Isoisä Luxukin tervehti pentuja ystävällisesti eivätkä pennut epäröineet mennä sen luo. Kuvassa on mielenkiintoinen tilanne, peilin kautta pennut näkevät isänsä ja itsensä, siinä riitti ihmettelemistä.
Automatkat ovat jo rutiinia pennuille, kotimatkalla ne nukkuivat eivätkä heränneet syömään tavallista yötävasten-ateriaansakaan. Sain silti nukkua yöni rauhassa.
Pakkanen on lauhtunut sen verran, että aamutoimien jälkeen sain kipata pennut pihalle. Siellä otettiin jälleen turbo käyttöön, penkka senkun pölisi pentujen vaudissa.
Edessä on mielenkiintoinen viikko, pentujen uudet taidot ja liikunnan tarve haastavat kaksioni ja takapihani.
Blogger elää varmaankin amerikan ajassa, kirjoitan tätä lauantai aamuna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti