Paista päivä, helli helle !

Toukotyöt ovat ajankohtaisia edelleen.
Maitopurkeissa esikasvattamani potut olivat nousseet reilusti pintaan alkukesän viileistä keleistä huolimatta. Harson alla tarkenee.Multasimme ne kuopuksen kanssa ja kasvatimme vielä muutaman keiton verran pottumaata.



Etualalla oleva siisti ja säntillisen suora kasvimaa on miniäni ahkeroinnin tulosta.
Hän kertoo omassa blogissaan tuosta kasvimaastaan. (ks. linkit)
Kuvatekstit ovat suomenkielellä ja kaiken osaava Google kääntää miten
parhaiten taitaa muun tekstin. Käännökset ovat tosin melko tulkittavia.

Mökille ajaessani koukkasin Nivavaaran kautta ja poimin matkaseurakseni Levi Lappalaisen.
Levi osallistui viljelystouhuihin täydellä intensiteetillä; jokainen sivuun heitetty juuripaakku tuli Levin toimesta tarkastettua : )

Ensimmäinen hellepäivä antoi lupauksen uimavesien lämpenemisestä. Levi teki tarkistuksen pyynnöstäni vain silmämääräisesti, koska ranta on vesirajasta erittäin jyrkkä. Sieltä ei pieni koira pääse helposti ylös elleivät jalat yllä pohjaan.

Tuulisesta säästä huolimatta mäkäröitä oli kiusaksi asti, joten tulimme Levin kanssa kaupunkiin iltapäivällä.
Levi tutki kulmakunnan koirien viestit ensin Taivaanrannan lähimaastosta, ja vielä illan mittaan hetteeltäkin. Tapasimme siellä kyllä koiria, kuovinkin kuulimme mutta ne mäkärät eivät vielä ole tänne ilmaantuneet. Onneksi. Hete on suosittu käyntipaikka ihmisille niin koirien kanssa kuin ilmankin. Kaupunki on rakentanut sinne jykevän pöydän penkkeineen ja uusinut pitkospuita hetteen ympärille. Kyllä kelpaa nautiskella luonnon äänistä ja sammuttaa pahin janonsa raikkaalla vedellä. Tosin kaupunki ei takaa veden laatua, mutta omalla vastuulla...

Katupeilin takana

Pyöräillen löytää kiinnostavia yksityiskohtia tutuistakin maisemista. Hitaassa vauhdissa on aikaa silmäillä ympärilleen ja pyörä on helppo parkkeerata ahtaisiinkin paikkoihin.

"Katupeilin takana" on vanha suomalainen elokuva, joka ehkä tulee televisiosta, toivoakseni. YLE lähettää suomalaisia klassikoiksi muodostuneita elokuvia muistaakseni kakkoskanavalla.
Ne ovat oivallisia katsauksia menneisiin aikoihin, niin tapojen kuin pukeutumisenkin suhteen. Näyttelijäsuorituksista puhumattakaan.

 Katupeili on kuulunut maisemaan  olennaisena osana kaupunkikuvaa  aikana, jolloin kadut olivat kapeita kujia ja näkyvyys kulman taakse olematon.
Tämä katupeili ei ole historiaa, vaan toimittaa tärkeää virkaansa Korvanniemellä.

Korvanniemellä on ollut myös Kenraalin maja, jonka kivijalka on kuvassa.Pyöräilin sinne tyttösenä, kun rakennus vielä oli pystyssä. Valitettavasti muistiini ei ole jäänyt tarkkaa kuvaa majasta eikä siitä oliko se jonkun tahon ylläpitämä historiallinen muistomerkki. Nimestään päätellen se liittynee Lapin sotaan.

Oletustani tukee tämäkin kivijalka, jonka merkitystä en tässä halua arvailla. Olisi mielenkiintoista haastatella vanhoja rovaniemeläisiä, joilla olisi omakohtaisia muistikuvia sota-ajalta.Erään tällaisen veteraaniin tapasinkin kerran Juuson kanssa kävellessäni Korkalovaarassa. Hän pysähtyi juttelemaan ja muisteli omaa sotaretkeään Viipurin linnaan liittyen.

Muuttuva kaupunkimaisema

Nämä vanhat talot Kairatiellä vetelevät viimeisiään. Taustalla näkyvä nostokurki on entisen TVH:n varikkoalueen rakennustyömaalla, jonne nousee pienkerrostaloja sekä rivitaloja.
Jälleen pala Rovaniemen historiaa häviää uuden tieltä. Eipä sillä että olisin asiaa vastaan, tunnen vain hiukan haikeutta taakse jääneen nuoruuden perään.
Kairatie ja Lapinaukea olivat kuusikymmenluvulla Rovaniemelle muuttaneet tyttösen elämän keskipisteitä.

Tämä näkymä kauas horisonttiin on jäänyt unohtumattomana mieleeni ensimmäisenä lapin kesänäni. Katselin sitä tulevan mieheni kanssa pikku- Fiiatin ikkunasta muuanna kesäyönä...

Sinä kesänä pyöräilin paljon. Rahattomalle nuorelle se oli ainoa tapa liikkua pitkiä matkoja, eikä ajatuksissakaan käynyt sana hyötyliikunta.
Silloin pyöräilin työpäivän jälkeen Muurolaan saakka vain kylästelläkseni.

Edelleen polkupyörä pitää pintansa kulkuvälineenä, Rovaniemen vanhan kaupungin alue on sopivan pieni kaikenlaisten asioiden hoitamiseen pyöräillen. Ja kylästelynkin! Poljin eilen vaaralta toiselle, Korkalovaarasta Nivavaaraan. Matkana se ei ole polkupyörälle  vaativa, mutta ne nousut! Alamäessä vauhti kohoaa helposti 40-50 km/h (jos uskaltaa antaa mennä), ja laskut ovat kilometrien mittaisia. Vastaavasti nousut kysyvät sisua ja kuntoa. Tuli pari kertaa mieleen kotona parkissa nököttävä autoni : ) Oli minulla syykin mokomaan itseni rääkkäykseen, Sulo-poika oli Marjaanan luona siistiytymässä näyttelyitä varten.

Korkkasin Korundin

Kuluneen viikonlopun ehdottomasti merkittävä ja kauaskantoinen kulttuuritapahtuma Rovaniemellä on vanhan Postiautovarikon tiloissa toimineen taidemuseon ja uuden musiikkisalin yhdistyminen ja sen avajaiset. 

Laitos sai yleisöäänestyksessä nimekseen Korundi.

Kuvassa on aulatilan kaksi vastakkaista seinää. Tiiliseinä on Postiautovarikon ulkoseinä, joka on jätetty paikalleen räystäitä myöten.  Historian havinaa. Oviaukkoina näkyvät pylväät erottavat aulan kahvion tiloista.

Vastapäätä on uuden Korundi-salin seinä, jossa on sisäänkäynti musiikkisaliin ja joka on kokonaan uudisrakennus. 

Ihmeelliset ovat arkkitehtien aivoitukset, rakennuksen ulkoseinät on tehty teräslevyistä . Niiden on tarkoitus ruostua! 

Liekkö ajatus syntynyt romuista ja  korjaamotoiminnasta.

Musiikkisali on kokemisen väärti! Se on suunniteltu nimenomaan akustiikkaa ajatellen ja se toimii! Kuuntelin kolme erilaista maistiaista. 

Useammankin kerran tuli mieleeni Aittakurun paljaan taivaan alla oleva luonnon muovaama konserttisali ja sen akustiikka. 

Edelleen historian havinaa.

Aulaan ulottuvan kahvion seinille on ripustettu mustavalkoisia valokuvia menneiltä vuosikymmeniltä.

Talon yläkerrassa on myös asunut työntekijöiden perheitä.
Rakennus on Rovaniemen harvoja  sodalta säästyneitä ja siksi olenkin iloinen ettei sitä ole muutettu ulkoisesti. Postiautovarikon tarina on koottu kirjaksikin. 

Uudisrakennus jää sisäpihalle, josta se ei näy kadulle eikä nelosmonttuunkaan.

Luomua

Kemijoen rantarörmät ovat keränneet  auringon lämpöä ja valmistautuvat kukkimaan muuta maastoa varhaisemmin. Kullerot ja kurjenpolvet ovat nupulla, tuomet  samoin.

Lepän ja koivun lehti on humahtanut viiemepäivien sateista vauhtia ottaen.

Aikoinaan rinteet olivat keltaisenaan kulleroita. Ne ovat vähentyneet kovasti,  mutta vieläkin niitä voi siellä käydä ihailemassa.
Olosuhteet ovat vuosien saatossa muuttuneet,  kylällä ei enää ole karjaa eikä maanviljelystä.

Talvella aloimme kuopuksen kanssa suunnitella pientä pottumaata mökille, ihan vaan kesäpotuiksi.
Laitoin huhtikuun lopulla muutaman perunan itämään ja itujen tultua pistin ne maitopurkkeihin multaan. Pieniä lehtiä työntyi viikonloppuna mullan pinnalle.
Tänään sitten laitoimme ne kasvamaan maahan ja harson päälle.
Laitoimme myös muutaman mansikantaimen kasvamaan. Jos ne ovat suun mukaista lajiketta on tarkoitus lisätä niitä rönsyistä.

Tanssitaidetta Rovaniemeltä

Keväällä on erilaisten seurojen ja harrastuspiirien aikaansaannosten näytöksiä ja konsertteja.
Eilen illalla oli Siepakoiden kevätkonsertti Wiljamissa. Yleisö tuntui koostuvan pääasiassa esiintyjien omaisista ja kavereista, mutta myös kaltaisiani vain esityksestä nauttimaan tulleita oli muutamia joukossa.
Konsertin esiintyjäryhmät etenivät alle kouluikäisistä liikunnan hurmaa välittävistä lapsista aina edustusryhmän valloittaviin tanssijoihin ja taidokkaisiin koreografioihin.
 Tanssien kerrottua tarinaa, epäselväksi ei jäänyt mistä on kysymys!

Rovaniemi on kansantanssin mekka. Ainakin jos asiaa punnitaan luokittelun valossa, kolme suomalaista kansantanssiseuraa on saanut edustusryhmänsä  korkeimpaan luokkaan : mestareihin. Niistä kaksi Rovaniemeltä, Siepakat, joka ennen Rovaniemen yhdistymistä kokosi harrastajia maalaiskunnan puolelta, ja Rimpparemmi !
Näistä Rimpparemmi arvioni mukaan on laajemmin tunnettu myös rajojemme ulkopuolella.
 Videoa klikkaamalla saat sen näkymään suurempana.
 Tässä Rimpparemmin taidon näyte, olkaa hyvät!

Kamera kiertää

Aamutuimaan käväisin terveyskeskuksessa ja onnistuneesta asioinnista ilahtuneena poikkesin hetken mielijohteesta sukulaisrouvan luo sanomaan "päivää" . Siinä hetken turistuamme ehdotin pientä kotiseutukierrosta. Ja eikun tuumasta toimeen, kamera olalle ja matkaan! Suuntana Viirinkangas ja Korvanniemi.

Sunnuntaiaamun rauhaa

Aurinko on herännyt...

.... se lämmittää....

Nekun viikonloppuvierailu

Nekun omat  ihmiset ovat lähteneet matkoille ja Nekku tuli Taivaanrannalle viettämään viikonloppua.
Petipaikaksi on vakiintunut makuuhuoneen ovenpieli tietokonepöydän vieressä. Nukkuvan koiran tuhina siivittää blogin kirjoittelua...kodikasta.
Olemme viettäneet leppoisasti aurinkoista päivää takapihalla, minä lueskellen ja Nekku aurinkoa ottaen.

Iida-koirani jälkeläisistä Nekku muistuttaa eniten emoaan sekä ulkonäöltään että käytökseltään. Nekun elämästä muutama vuosi kului emäntänsä opiskelujen vuoksi etäällä Rovaniemestä ja kului pitkiä aikoja etten nähnyt sitä. Kun se sitten tämmöisen pitkän ajanjakson jälkeen tuli käymään tuntui kuin olisin saanut hetkeksi Iida-Pirpanan takaisin!

Nekku-koiran kevättalkoot

Nekku  Nougat Iidantytär Goldwäscher piipahti mummolassa kevätkiireidensä lomassa.
Kuulumiset vaihdettuamme katsastimme kevään edistymistä takapihalla ja Nekun mielestä oli aika jo tarttua haravaan...