Eetun luona

 Eetun isäntäväki suunnitteli lomamatkaa ja kun minulta kysyttiin tulisinko siksi aikaa Eetun  kaveriksi innostuin kovasti ajatuksesta, tottakai !
Enkä suinkaan pelkästään upean miljöön vuoksi, vaan koska niin mielelläni seuraan "pentujeni" kehitystä.
Mielenkiintoista on nähdä ovatko pienenä pentuna havaitsemani luonteenpiirteet säilyneet iän karttuessa.
Ja kyllä, kyllä ne ovat. Eetu on voimakatahtoinen ja päämäärästään kiinni pitävä kuten se oli pienenäkin.

Pennuista Eetu muistuttaa eniten Juusoa joten voitte uskoa, että katselen sitä sydän sykkyrällä...
Enkä kuitenkaan kadu päätöstäni olla pitämättä sitä itselläni, se on saanut juuri oikean kodin ja ihmiset itselleen.
Arvostan teitä kasvattajat, jotka osaatte löytää kasvateillenne niille sopivat kodit ja jaksatte opastaa ja neuvoa niin kauan kuin tukea kaivataan.

Miehet vaativat

Yöt ovat viileitä, aamuinen piipahdus takapihalle antaa aavistuksen tulevasta syksystä.
 Mitähän pitääkään vielä tehdä kesän kääntyessä lopuilleen?
Matonpesu ei houkutellut helteillä, en halunnut paistua kuumassa auringossa. Lauantaipäivästä näytti tulevan kaunis, siispä matot kainaloon ja etsimään vapaata pesupaikkaa.
Toinen yritys toi tuloksen ja sain pestä mattoni hauskassa seurassa. Pesijät olivat toisilleen tuttuja, leukailua ja kuittailua puolin jos toisinkin.
Luvan saatuani kuvasin 'anonyymit kotikiusatut' marttojensa valvovan silmän alla matonpesupuuhissaan. Uskalsivat kuitenkin vaatia tasa-arvoa: naiset matonpesupaikoille!

Ajellen

Kauniin kesäpäivän vietin eilen pyoräillen, kotiin tulin vasta illansuussa. Aloitin aamulla pyörähuollosta, vanha palvelijani on reissannut mukanani vuosien mittaan kilometrin jos toisenkin ja sitä täytyy huoltaa hyvin.
Tässä polkupyörässä on aimo annos nostalgiaa, sijoitin siihen aikoinaan Juuson ja Iidan astutusmaksun. Iidahan ei ollut vielä silloin minun koirani, tutustuimme vasta silloin.
Tuosta tapahtumasta seurasi Goldwäscher L-pentue. Josta pentueesta tänä kesänä sateenkaarisillalle matkannut Luxus on P-pentujen isoisä.


Pyörähuollosta ajelin terveyskeskukseen, verinäyte labraan ja sitten yläkertaan mittaamaan verenpainetta. Kutakuinkin kohillaan näytti olevan. Verenluovuttajana ajattelin tarjota pussillisen SPR:lle, mutta käynti siellä jäi kahvitteluksi, ne säännöt, ne säännöt.

Juuri nyt suunnittelen ajelevani Nivavaaraan tervehtimään Lapland's pienokaisia...

Kasvun ihmettelyä

Kaveri piipahti takapihallani erikoinen puolukanvarpu mukanaan. Sitä ihmettelimme yhdessä emmekä keksineet syytä miksi latvan lehdet ovat muuttaneet värinsä ja kasvavat tiheänä kukintona.

Maitopurkkiperunat ovat myös kasvaneet jo suuremmiksi kuin olisin osannut odottaa.  Niitä olisi voinut ruveta keittelemään jo pari viikkoa aiemmin. Vaan kun ne ovat poissa silmistä siellä mökillä.
Tulikohan laitettua liian paljon, perunaa kun ei voi nostaa maasta elokuussa. Maassa ne kasvavat niin suuriksi, että ehkä halkeavat sisältä.
Ämpäriperuna (kaksi puikulaa) työntää pitkää vartta, mullan alle en ole kurkistanut.
Voi minun kantapääni, paljon oppia nousee kauttanne latvaani!

Porkkanakokeilu tuntuu onnistuneen, kiisselikylvö osottautui toimivaksi, harvennusta ei ole tarvinnut tehdä. Harvennus alkaa luonnonmenetelmällä kunhan niissä alkaa olla syömistä.
Rakuuna ja persilja rehottavat edelleen hyvinvoivina ruukussaan.

Kirje poliisilta

Lainkuuliaisena kansalaisena en ole kovin usein joutunut poliisin kanssa tekemisiin, vastaajana vasrsinkaan.
Näyttelyreissulla Ouluun ajelimme Iipan kanssa kauniissa säässä leppoisasti jutellen, enkä tullut seuranneeksi sen enempää auton nopeusmittaria. Peltipoliisi mittasi nopeudekseni 88 km/h kahdeksankympin alueella, siitä johtuen sain tänään odottamani kirjeen postissa.
Mutta siinäpä ei ollutkaan maksulappua, vaan täytettävä lomake, joka pitää palauttaa vastauskuoressa Oulun poliisilaitokselle. Haluavat tietää kuka ajoi, kysyvät omaa selitystä, kiistänkö yms.
Mitäpä mie kiistämään, posasta pesee minkä polle aitaa kaataa!

Isä-Junnu ja Petronella Torniossa

Koiraväki harrastaa säästä huolimatta, kun on päätetty matkaan lähteä niin sitten mennään satoi tai paistoi.

Tornion näyttelyssä oli ukkoskuurojen vuoro ja koiraväki varjeli koiriaan kastumasta kuka mitenkin.

Näyttelyalueelle tultuamme Petronella pakattiin Iipan vetolaukkuun muitten tavaroitten päälle, vetoketju kiinni ja menoksi.

Marjaanan ja tyttöjen kanssa pystytimme näyttelyteltan rankkasateessa pikavauhtia.

  Sateesta huolimatta kehät pyörivät, toisilla on huono tuuri, toisilla parempi...käppänäväki huokasi helpotuksesta kun sade taukosi oman vuoron koittaessa.

Yläkuvassa Anniinan Hertta ja Iipalla Petronella juuri tuomarin arvioitavana.
Alakuvassa Marjaanan koirat.

Kasvattajan ja kasvatin paljonpuhuvat ilmeet kertovat miten näyttelyreissu on koettu....
Tunnelman tallensi näppärästi Jenna.

Koiramaista tekstiä

Blogeja selaillessani löysin alla olevan linkin sivut, jossa on järkevästi kerrottu ongelmasta ja sen ratkaisusta.
Itse kantapään kautta ongelman syntymisen kokeneena panostan ennalta ehkäisyyn.
Kannattaa lukea vaikkei ongelmia olisikaan. Blogissa on myös kuvia teksteineen uuden pennun tulosta toiseksi koiraksi laumaan.
Ja kuten mielelläni korostan kannattaa lukea ajatellen ja vertaillen, valmiina oivalluksiin.

http://alkukantaisuuksia.blogspot.com/search/label/koulutusasiaa

Auton ja ajajan katsastus

Sekä auto että ajaja on katsastettu ja vialliseksi havaittu! Kummallekin on vaihdettava pallonivel, varaosat ja aika korjaamolle on tilattu niin autolle kuin kuskillekin.

Tuo pyöreä 'taideteos' on nimipäiväkorttini vuosikymmenten takaa. Olin silloin huoltoauton kuljettajana Rovaniemen varuskunnassa ja talon tapa oli, että nimipäiväsankari hakee sotkusta pullat päiväkahville. Kortin on koonnut leikekuvista ja kartongista silloinen työtoverini Mikko, kortin Asterix. Autonkuljettajalle autonrenkaan muotoinen kortti. Mikolla oli (ja on edelleen) loistava huumorintaju ja kyky löytää juuri oikeanlaiset kuvat valmistamiinsa onnittelukortteihin.

Mikolla oli myös terävä kieli jonka sain kokea kerran rankemman jälkeen, mutta sain myös anteeksipyyntönä ruusun!

Samassa kaupungissa asuvina törmäilemme silloin tällöin toisiimme, ja joka kerta tulen iloiseksi Mikon näkemisestä.

Eetun luona kylästelyä

Eetu ei päässyt osallistumaan pentuesisarustensa kanssa yhteiseen happeningiin, jonka vuoksi Nella poikkesi kotimatkalla kertomaan Eetulle päivän tapahtumista.
 Jotain koirien keskeistä se tuossa Eetun korvaan kuiskuttelee, liekö tuomarin hurmaamisvinkkejä...

... joita Eetu selvästikin jäi pohtimaan....


Kauaa ei nuoriso mietiskellyt, korvat taakse ja menoksi! Niin vauhdikasta meno sitten olikin ettei kamera kerinnyt  mukaan.

Eetun isäntäväki tarjosi matkalaisille runsaan ja maittavan aterian. Jälkiruoaksi saimme kahvit ja ihanaa mansikkakakkua, josta Laku söi leijonan osan!

Vielä kotvasen aterian jälkeen jutusteltuamme oli aika jatkaa matkaa.
Suuret kiitokset Päivi ja Markku!



Vesisade alkoi aamulla ja jatkui koko päivän, josta syystä järjestelmäkamerani oli näyttelyalueella tiukasti laukussaan. Onneksi paikalle oli tullut myös Pirjo, jolla oli paitsi pikkukamera myös Goldwäshcer Obelix, Oskarina puhuteltu. Olen tavannut Oskarin nuorena koirana ja etäseurannut sen vaiheita mielenkiinnolla.

Tässä vielä Pirjon lähettämiä kuvia lauantaipäivältä. Kiitos niistä Pirjo!

Petronellan irtiotto arjesta

Tässä mie olen -
juuri saapuneena hotelliin, menossa vuoteen testaus.
Satu-äiti vannotti matkaan lähtiessä että pitää rakastaa ja kyllä mie vaan hellyyttä jakelinkin, yhtälailla Iipalle kuin Lakullekin. Vuoroin kummankin vieressä nukuin.
Sulo-veikka vietiin ensiksi kotiinsa, se kun lupasi varmasti tulla huomenissa hotellille siistiytymään meiän debyyttiä varten.
Vilma-siskonkin tapaan, se varmaan kertoo omassa blogissaan kokemuksistaan, sieltä kun ollaan oikeen kaksissa koirin tulosssa näyttelyyn.

Tätä kuvaa aattelin ensin sensuroida, onhan tässä hiukan intiimi tilanne, mutta no olkoon!
Olen muuten uinut ainakin kandidaatin jos en sitten ihan maisterinkin arvosta lomaillessani perheeni kanssa, niin että ei kai tämä sen kummempaa, ammeessa liukuestematolla ja lämpimällä vedellä...

Koko karvojen föönaus uhkasi latistua vesisateeseen, mutta sain olla osan aikaa tuomarin teltassa, se tutki hampaita ja koitteli raajoja, silitteli selkää ja koko ajan se puhui vieressä istuvalle ihmiselle. Vaikkei se tuntunut kuuntelevan, kirjotteli vaan paperille jotakin.

Tähän se koko juttu huipentuu, oottelen tuomarin antaman nauhan väriä...

Ja sano se tuomari että mulla on viehättävä luonne...