Pojat ovat murkkuiässä ja omasta mielestään jo miehiä, siksi päätimme Arjan kanssa tutustuttaa ne toisiinsa yhteislenkin avulla. Niillä oli mielenkiintoa maaston hajumaailmaan ja tutustuminen tuli siinä ikäänkuin sivutuotteena.
Iltapäivällä Eetun omistajat soittivat olevansa tulossa kotiin joten aloin keräillä tavaroitani kokoon ja kantaa niitä autoon.
Eetu arveli meidän lähtevän yhdessä jonnekin ja piti tarkasti huolen etten varmasti unohtaisi sitä kotiin. Se istui hievahtamatta ulko-oven vieressä, ja riemastui suunnattomasti kun sen omat ihmiset tulivat portista pihaan.
Soppakattilan ääressä viihdyimme ja kun puhuttavaa tuntui riittävän ja riittävän kahvistelimme vielä terassilla.
Voin todeta, että koirat yhdistävät ihmisiä ja olen todella iloinen, että aikanaan ryhdyin tähän pentuprojektiin!
Kiitos Päivi ja Markku, että luotitte koiranne ja kotinne haltuuni matkanne ajaksi!
Oulussa paistoi ilta-aurinko vielä suloisesti lähtiessäni viimein kotimatkalle, mutta sää vaihtui pohjoista kohti ja sain ihailla upeita värejä taivaalla. Laskeva aurinko värjäsi pilviä ja kuvan sateenkaari piti välttämättä pysähtyä ikuistamaan.
Kotiinviemisiksi sain Päivin kasvimaalta nämä ihanuudet, neljä erilaista kurpitsaa! Nyt penkomaan keittokirjoja ja nettiä, Taivaanrannalla on luvassa herkkuja!
