Juuson terveiset

Olen melkeinpä unohtanut koirakansiooni vuosien varrelta tallennetut dokumentit. Jouduin kuitenkin etsimään tätä blogiani varten tietoja sieltä ja vastaan tuli tämäkin tallenne. Se julkaistiin Kääpiösnautserilehdessä. : )

Lapinpoika napapiirillä

Pitkästä aikaa sää oli sen verran kuiva, että päätimme Blackyn kanssa lähteä kotimetsää kauemmaksi mieltä virkistämään.
Otimme auton käyttöön ja ajelimme Napapiirille katsomaan joulupukkia ja morjenstamaan turisteja, joita siellä vielä näin lokakuussakin oli muutama.
Pojan lapintakki sai ansaittua huomiota!

Hankaluuksia bogissa

Tämä bloggeri tekee omia säätöjään kuvien lisäysten suhteen. Lisäykset näkyvät HTML-kielenä, ärsyttävää. Pakko-opiskelua! Saattaa olla kätevääkin kunhan sen osaa.

Blacky kävi kasvattajansa luona parturissa ja tapasi emonsa ja talon muutkin koirat. Heidi kuvasi porukan : )

Lapinpoika

...lapinpoika mä oon juurta noitain...

Blacky on käynyt parturissa ja tarvitsee kunnon verkatakin ulkoillessaan!

...poutaa, illasta alkaen sadetta...

Taivaanrannalla on koiramaisittain ajatellen mukavat ja koiranomistajien suosimat ulkoilumaastot. Löytyy kuvan kaltaista avaraa kangasmetsää sekä kallioita ja suolämpäreitä.

Tässä muuanna päivänä (toissapäivänä :D) ikuisuus taaksepäin oli komea poutapäivä ja Blacky tietenkin kävi päivittämässä uutistarjonnan lähimaastossa.

Puhelimen kamera on kätevä keksintö. Ei koskaan voi tietää mitä vastaan tulee...

...kuten eilen sateisena iltana tämä reipas kaksikko, kääpiösnautseri emäntäänsä ulkoiluttamassa.
Kosti (muistankohan nimen oikein) päätti tulla tervehtimään Blackya ja annoimme poikien revitellä sydämensä kyllyydestä.






Poikien revitellessä juttelimme emännän kanssa ja kävi ilmi, että Kosti on Zaktans kennelistä etelä-Suomesta. Jonka kennelin omistaja on rovaniemeläislähtöinen ja jonka ensimmäinen  kääpiösnautseri oli Goldwäscher Goldsucher, Juuson velipoika.

Uutta oppimassa

Aamulla kävimme Blackyn kanssa autoilemalla asioilla kaupungilla. Asiointini oli sen laatuista, että Blackyn piti odottaa autossa boksissaan. Boksi on koiran kannalta hyvä vieraissa oloissa, tuttu ja turvallinen tila josta voi tarkkailla ympäristön tapahtumia.
Se oli Blackylle tuttu juttu, uutta sen sijaan oli juosta polkupyörän sivulla. Ymmärrettävistä syistä siitä ei ole kuvaa : )
Se, kuten kaikki uudet asiat, on opeteltava rauhallisessa ympäristössä. Niinpä lähdimme pyöräilemään aamupäivällä läheiselle lenkkipolulle, joka talvisin on valaistu hiihtolatu. Koululaiset ovat menneet kouluihinsa ja ulkoilevat koirat koteihinsa.
Blackylle homma ei ollut itsestään selvää; ai miksei saa pysähtyä haistelemaan? ai miks pitää juosta sivulla miksei voi juosta edessä? ai miksei vastaantulevia lenkkeilijöitä saa mennä haistelemaan?

Teknisiin vempaimiin tykästyneenä minulla on pyörässäni matkamittari, joka kertoo myös nopeuden. Tällä kertaa toki arvioin sekä nopeuden että matkan tarkkailemalla Blackya.

Hoitoputki alkaa

Blacky tuli tänään Taivaanrannalle eväät ja henkilö(koira)kohtaiset tavarat mukanaan. Toipa vielä Lakullekin uunituoreen leipäjuuston kahvin kanssa nautiskella. Yhdessä me otimme siitä maistiaiset, on se vaan niin hyvää!

Taivaanrannalla on koiranruokakupit  kaivettu kätköistään.

Blacky ettoneella.

Ruokailun jälkeen kävimme ulkona haistelemassa Korkalovaaran Sanomat ja jättämässä omat kommentit muitten tutkailla.
Kyllä nyt kelpaa!

Hiidenkirnut - potholes

Kaunis lauantaipäivä houkutteli retkeilemään, tällä kertaa autolla. Mukaan otin kameran lisäksi kauppakassin, yksi tie kaksi asiaa.

Minua on aina viehättänyt suunnittelematon reissaaminen, pätee yhtälailla kävelyyn, pyöräilyyn kuin autoiluunkin. Tällä kertaa päädyin Sukulanrakalle. Sen verran olen varustautunut eteen tuleviin tilanteisiin, että autossani kulkee mukana sienikori ja muutama muovipussi. Ynnä koiraa  varten hihna ja kakkapusseja. Ai miksikö koiravarustus? Se kovia kokenut kantapääni käskee varautumaan yllätyksiin, eipähän jää varusteista kiinni. Olen kerran matkannut kahden koirani kanssa Haapajärvelle saakka ja perillä huomannut ettei mukana ole yhtään hihnaa!!

Mutta nyt sinne hiidenkirnuille!

http://hiidenkirnut.com/ Hiiden tarina - Devil's strory ja kuvia - photos

Kolpeneen harjulla

Kävin ampumaradan maastossa sienimetsässä ja palailin kotiin harvoin kulkemaani reittiä, en ole vuosiin kulkenut Kolpeneeen harjua pitkin. En muistanutkaan miten kaunista seutua se on, kapea harjutie Salmijärven ja Keinuvuopajan välissä. Ruskan värit puissa ja vettä jokapuolella!
Silmä lepää maisemassa ja mieli rauhoittuu nauttimaan luonnon näkymistä.

Lauleskellen

Laulutaidottomat-ryhmä on kokoontunut toisen kerran. En voi kehua  äänelläni eikä tavotteenani ole esiintyminen, mutta olen silti kovasti kiinnostunt.  Laulaminen on tekniikkalaji ja sehän mulle passaa!
Tekniikka on järjellä ymmärrettavissä; kun teet näin, siitä seuraa että jne.

Opettajamme on klassisen linjan laulaja ja pätevän kuuloinen nuori pedagogi.

Mitenkähän se laulaminen lapsena olikaan niin helppoa? Ei tarvinnut miettiä miten hengittää, senkuin antoi äänen kulkea.