Ajasta puheenollen

Kevääntulo suorastaan pakottaa multapeukaloitani eikä siitä 'vaivasta' pääse kuin upottamalla ne multaan!

Tämä käsittelyssä oleva kasvi on kehtolehti, toiselta nimeltään äidinsyli. Nimi on kuvaava, se tekee 'poikasen' lehden yläpinnalle, jonka sitten voi  juurruttaa vesilasissa. Lisätä voi tietenkin myös jakamalla juuripaakun. Se talvehtii kyllä kukkapenkissä ulkona peitettynä, mutta silti otan siitä osan sisälle talveksi. Kaiken varalta.
Olen ostanut sen taimena Lapin tarhalta ja sillä on minulle aivan erityinen merkitys.

Olen jakanut sitä ystävilleni ja saanut pistokkaina takaisin, kun se eräänä talvena päätti hävitä Taivaanrannalta. Ehkä nälkäiset myyrät olivat asialla.

Moneen kertaan olen toitottanut etten ole viherpeukalo, siksi pidänkin tästä kehtolehdestä. Se kasvaa kuin rikkaruoho, ei kaipaa sen kummempaa hoitoa, kunhan saa vettä janoonsa : )

Hyvä on hiihtäjän hiihdellä

Tätä aikaa nyt eletään -räystäät tippuu- (kuka siellä viisastelee?) ja aurinko herättää ihmiset talviunesta,  melkeinpä voisin sanoa että parasta aikaa vuodesta.
 Muutaman asteen yöpakkanen ja eilen satanut uusi lumi sekä ikkunasta nähty latukone kunnostamassa latureittiä suorastaan vaati hyppäämään suksille.
Hiihtokeli näissä olosuhteissa on makeimmillaan!

Kuluneella viikolla palasin ärtyneenä hiihtämästä, tuuli karistaa puista roskaa ladulle josta se sitten tarttuu suksien pohjaan, siihen pitovoideosaan. Hiihto oli nykivää.

Ensimmäistä kertaa uskaltauduin kiertämään Karinrakan, lupa kun olisi hiihtää vain tasaisella. Tasapainoni ja hiihtokuntoni ovat sillä tasolla, että päätin kokeilla....ja kun mäenlaskut sujuivat kiersin lenkin vielä toisenkin kerran.

Kaiholla katselin noita opasteen reittejä, ehkä vielä joskus...

Ilmari

Taivaanrannalla kävi mieluisia vieraita, Nekku-mummeli tässä esittelee nukkuvaa pakettia.
Esittelyn jälkeen Nekku tarkalla nenällään tutki keitä kaikkia onkaan tassutellut olohuoneen matolla ja sen jälkeen olikin vuorossa namikaappi : )

Pieni poikavauva on kasvanut kovasti viime tapaamisestamme ja saanut nimekseen Ilmari. Keskustelimme Äidin kanssa nimestä ja vauvoille annettavista nimistä yleensäkin. Suosikkinimet vaihtelevat aalloittain, yleensä nimillä on jokin tarina taustallaan. Ilokseni perisuomalaiset nimet ovat yleistyneet, omaan sukuuni syksyllä syntynyt tyttö sai nimekseen Saima.

Ilmari on hyväntuulinen vesseli jolla on valloittava hymy! Asiaakin Ilmarilla jo on, jututettaessa hän vastaili  hersyvästi : )  Äidin kertoman mukaan Ilmarin päivät sujuvat jo rytmikkäästi ja päiväunet ulkona maittavat.

Roimunrotko

Tämän kuvan olen ottanut ennen kauppakeskuksen rakentamista. Oikealla näkyvä keltainen rakennus on sodalta säästynyt ja suojeltu kohde. Siitä puretussa matalassa osassa toimi ennen rotkon rakentamista autokauppa. 60-luvulla keskustassa Kansankadullakin toimi autoliike, Auto Vaara, josta meille ostettiin kauniin sininen Neckar Europa Spesial v.-67. Rovaniemi oli silloin ihan jotain muuta kuin nyt!

4-tie halkoo Rovaniemeä vanhaa rautatien linjaa noudatellen. Muistan hyvin  ajan, jolloin rotkoa rakennettiin, se oli mittava työmaa. Kansa alkoi kutsua kaupunkia halkovaa tieuraa silloisen Tielaitoksen piiri-insinööri Roimun mukaan Roimunrotkoksi.
Muistan myös 70-luvulla aprillipilana Lapin Kansassa olleen jutun, jossa kerrottiin alettavan kattamaan rotkoa.
Kaipa sitä oikeastikin oli jossain suunniteltu, nyt se kuitenkin on totta.

 Pitkään kestäneen rakennusvaiheen jälkeen......

....rotko on katettu ja sai päälleen kauppakeskuksen ja näyttää eteläsuunnasta kuvattuna nyt tältä.
Vasemmalla näkyvä punatiilinen rakennus on vanha postiautovarikko, joka on saneerattu taidemuseoksi ja jossa Korundikin sijaitsee.

Aamutoimia

Maaliskuu on pitkällä, valoisa aika on jatkunut jo koko päivän mittaiseksi. Eläkeläisen säännöllinen päivän avaus on aamukahvin keitto, ulos lumitöihin -tänä talvena niitä onkin ollut- virkistymään ja sen jälkeen sisälle nauttimaan kahvista ja kiireettömyydestä. Koiramaisesta elämäntavasta on jäänyt halu toisinaan mennä ulos jo ennen aamukahvia  kameraa ulkoiluttamaan.
Valokuvaaminen on tosin tänä talvena jäänyt vähäiseksi entisiin aikoihin verrattuna, pitkät retket kävellen eivät onnistu vieläkään. Kameran kanssa 'saalistus' kysyy kuntoa, aikaa ja kärsivällisyyttä ynnä sopivaa mielentilaa.

Tartuntavaara

Kevät on sairauksille altista aikaa, olenhan jo saanut siitä esimakua sukkaprojektini muodossa. Autokuume kuuluu myös varsinkin keväisin iskevien listaan.

Autokuumeelta olen välttynyt, mutta altistuin kyllä vakavasti tartunnalle etsiessäni varaosaa Meganeeni.

Myös uudistuva autoverotus vaikuttaa näihin auton hankintaan/korjaamiseen liittyviin mietteisiin.

Olen jo pidempään mielenkiinnolla seurannut netistä hybridiautoja, ja varsinkin automaattivaihteisia sellaisia.

Uudistuva autoverotus kohtelee autoja sen mukaan miten paljon tai vähän ne 'päästävät', siinä kisassa hybridit pärjäävät. 

Hiilijalanjälkeäni pohtiessanin en ole vielä kallistunut autonvaihtoon, on sittenkin kokonaisuuden kannalta järkevämpää ostaa pieni osa kuin 1200 kg uutta rautaa.

Näin mietteet nyt, mutta kuten edellä mainitsin olen altistunut tartunnalle, miten lie itämisaika.....

Kutoen - ommellen - neuloen ?

Viimeistelty ja viimeistelemätön käsityö - pieni mutta silti huomattava ero.
Sukkaprojektini on hyvässä vauhdissa, kaksi paria valmiina. Yhdestä 150g kerästä tulee kaksi kokonaista ja kolmas kärkikavennusta vaille sukkaa.
Kun olen hakenut kaksi kerää, se tarkoittaa että pitää hakea niin monta uutta kerää, että viimeisestä kerästä tulee tasaparit : )
No joo, katotaan.
Novitan lankoihin olen pettynyt, niissä on epätasainen kierre ja siksi silmukatkin puikoilla ovat epätasaiset. Vyötteestä käy ilmi, että Novita toimii Virossa.

Lapsesta saakka olen kutsunut kutomiseksi tekemistä puikoilla langasta , mutta sepä onkin neulomista....
Kangaspuilla kudotaan. Sitäkin olen harrastanut, mattoja, raanuja, pöytäliinoja...
Autossa on mukana kutomani matkahuopa, jolla talvisin suojaan tuoretuotteet jäätymiseltä, kesällä pakasteet sulamiselta. Saunassa on pellavainen pitkä laudeliina, jonka alunperin kudoin pöytäliinaksi. Jotta se olisi kaunis pöydällä se vaatisi mankelia, jota minulla ei ole. Kuvan huivi on ohuesta villalangasta tehty lämmittämään hartioita.

Neulomisen lapsena yhdistin ompeluun, neula ja lankaa tai ompelukone välineinä.
Tämä ulkoilupuku on myös omien kätteni tuotos.Se toimikin hyvän mallinsa vuoksi niin hiihtäessä koirien kanssa kuin muussakin liikunnassa.

Kuvan otosta on kulunut reilusti yli 20v.

Vielä nytkin käytän hiihtäessä omaa tekemääni takkia, joka on jo kolmas samalla kaavalla itselleni tekemä. Hieman mittoja muuttelemalla tein myös esikoiselle ulkoilutakin samalla kaavalla. Hän mieltyi siihen niin että kun se kului loppuun toivoi uutta samanlaista. Teinkin uuden, mutta aikaa oli kulunut yli kymmenen vuotta ja sorminäppäryys ei ollut entisellään, takista ei tullut yhtä mieluinen. Esikoinen muuten muokkaa itsekin ompelukoneella vaatteitaan mieleisikseen.

 Tein Juusolle ja Iidallekin 'takit' jotka ovat vieläkin käytössä. Iidan takki on Nekulla ja Juuson takki on vierasvarana : )
Nykyisin ompelukoneeni toimii vain korjausompeluun ja verhojen päärmäykseen. Vaan mistäpäs sen tietää vaikka vielä innostuisinkin ...

Ongelma ja sen ratkaisu

Minua on harmittanut jo useamman viikon tämä tietokoneeni sielunelämä. Suostuakseen käynnistymään se on ruvennut vaatimaan valintoja 'yes - not' ja F1 yms. teksteihin, joiden merkityksestä minulla ei ole hajuakaan.
Kysymyksessähän on BIOS-systeemi, joka ei kyselemättä saanut tarpeeksi informaatiota käynnistääkseen varsinaista käyttöjärjestelmää.
Sen ymmärsin ihan ominpäin, mutta siitä eteenpäin piti kysellä esikoiselta neuvoja. Tuli kerrotuksi sekin, että olen joutunut jo pitkään asettamaan itse kellon ajan. Helppo juttu sanoi esikoinen, vaihda patteri!

Juu juu, patterillahan kaikki kellot käy nykyään,,, seuraavaksi myyjäliikkeeseen kysymään millanen patteri pitäisi ostaa, ynnä neuvot missä se vaihdettava patteri sijaitsee : )
Sekin selvisi, sinne emolevyn kylkeenhän se. Onneksi sentään tiedän mikä on emolevy!

Seuraavaksi ongelmaksi muodostui tietokoneen kotelo. Jollain tavalla se pitäisi saada auki särkemättä. Irrottelin johdot ja nostin keskusyksikön sängyn päälle ja pyörittelin sitä ja ajatuksiani... ihmisten avattavaksi se on tehty, pakko se on kotikonstein saada auki.
Pari ruuvimeisseliä, rohkeutta ja kärsivällisyyttä ja sain kun sainkin kotelon auki. Loppu olikin todella helppoa.
Kone paikalleen ja johdot kiinni.
Ongelma poistui ja tietokone käynnistyy niinkuin pitääkin. Hyvä minä!

Aasinsilta teatterista junaan

Rovaniemen teatteri on valaistu revontulia muistuttavaksi tunturimaisemaksi, komea näky pimeän aikaan liikkujalle.
Aamukahvia juodessani kuuntelin Lapin radiosta juttua Kansallisteatterin kiertuenäytelmästä Paperisilta.
Sitä esitetään mm. vastaanottokeskuksissa, joissa on ihmisiä eri maista eikä ole yhteistä kieltä, ei sitä englantiakaan.
Kommunikointi ihmisten välillä ei välttämättä tarvitse sanallista viestintää. Sen olen kokenut itsekin teatterissa ja myös eräällä junamatkalla.



Olin menossa vuosia sitten yöjunalla Riihimäen kautta Lahteen päivävaunussa istuen. Jo Rovaniemen asemalla panin merkille maahanmuuttajien ryhmän. Muutama nuorimies oli saattamassa junaan vanhempaa miestä, joka sitten tulikin samaan vaunuun kanssani.
Yö on pitkä aika matkustaa istuen, torkahtelujen lomassa tulee seurattua kanssamatkustajia. Varmaan puolin ja toisin. Riihimäellä tuli aika vaihtaa junaa. Olimme poistumassa vaunusta, kun tämä mies nykäisi hihastani ja näytti lippuansa, oivalsin hänen haluavan varmistua jäävänsä oikealle asemalle. Samalla näin lipusta, että hän oli myös matkalla  Lahteen, joten otin hänet siipieni suojaan.
Erotessamme Lahden asemahallissa kättelimme. Sanaakaan hän ei sanonut koko matkan aikana, ei edes äidinkielellään. Se ei kuitenkaan ole syy miksi muistan hänet, vaan hänen silmänsä. Ne olivat paljon kärsineen ihmisen silmät, niissä ei ollut elämää. Sanattomasti hän pystyi välittämään myös kiitoksensa.

Sukkia, sukkia, sukkia

Kärpänen puri voimallisesti, sain tartunnan käsitöihin vauvanhaalaria kutoessani.
Ikävämpiäkin tartuntoja on ; )

Olen kutonut useita pareja sukkia jälkikasvulleni, mutta koska heillä on rajallinen määrä jalkoja eikä innostus ole laantunut piti suunnata katse oman piirin ulkopuolelle.

Lainaus Neuvokkaan toiminta-ajatuksesta:
'Neuvokas on Rovaniemen Seudun Mielenterveysseura ry:n hallinnoima vapaaehtoistyönkeskus.
Neuvokkaan toiminta-ajatuksena on tukea ihmisistä itsestään lähtevää auttamishalua Ihmiseltä - Ihmiselle periaatteella.'

Neuvokkaalla on menossa sukkahaaste, jossa tavotteena on vapaaehtoistyönä kutoa tuhat paria sukkia jaettavaksi laitoksiin. Novita on lahjoittanut langat. Tartuin haasteeseen ja hain lankaa kirjastossa kokoontuvalta 'sukkakerholta'.
Yläkuvan sukat ovat eri kutojien valmistamia, alakuvassa on ensimmäinen oma sukkaparini alkutekijöissään.