Ystävyydelle

Internetissä tutustuu ihmisiin,

joista ajan myötä tulee ystäviä.

Jutellaan keskenämme, kuin olisimme

aina tunteneet toisemme.

Tiedämme välimatkan, joka meidät erottaa. 
Joitakin tapaamme,

joitakin emme koskaan tapaa,

mutta silti me kiinnymme

näihin ihmisiin.

Virtuaaliystävyys ei tunne rajoja

ja se voi olla yhtä aitoa

kuin muukin ystävyys.

Ystäväni, kiitos teille ystävyydestänne !

Afrikan arkea

    Jamssia käytetään kuin meillä perunaa...monella eri tavalla.

Turvallista matkaa....

Kuvat ovat jälleen puhelimella otettuja, se kun on niin kätevästi käsillä. Valokuvaus harrastuksena näyttää olevan jos ei unohduksissa niin ainakin pitkällä tauolla.

Tuolla aikaisemmin sanoin, että tunnen oloni turvalliseksi portin ulkopuolellakin, mutta viisainta oli olla kokeilematta.
Portti lukittiin yöksi, kuten myös pihalla olevat polkupyörät.
Alempana oleva lukko on huutavaa mallia. Ennennäkemätöntä. Lukon lukittuna ollessa sen räpeltäminen saa aikaan vihlovan ujelluksen!

KLM kuljetti

Talven pakkasista ja lumimyräköistä evakuoiduin jälleen Afrikan lämpöön pariksi viikoksi. Lämpöä oli aluksi yli tarpeen, mutta siihen tottui muutaman päivän oleskelun jälkeen. Tottumisesta huolimatta hiki virtasi, toimi hyvin ihon kosteuttajana : )
Lento Accraan oli sujuvampi kuin edellisellä kerralla, Kotokan lentokentällä oli tehty mittavia muutoksia matkustajien vastaanottamisessa, passintarkastuspisteitä oli lisätty ja selkeytetty.

Lähtevienkin  lentojen puolella oli muutoksia, yllättäen ovella seisova vartija ei suvainnut saattajieni tulla terminaaliin. Ja sielläkin oli erilaisia tarkastuspisteitä  lisätty. Edellisellä kerralla ei kysytty rokotustodistusta, onneksi olin ottanut sen varmuuden vuoksi mukaan. Tarvittavat laput täytin jo rutiinilla, mutta hiukan jännitti passintarkastuspisteessä, kun virkailija tutki niitä tarkkaan ja aina väliin vilkaisi minua. No, leimat tulivat ja pääsin säädetyssä järjestyksessä jatkamaan kohti lähtöporttia.

Kaiken kaikkiaan tunnen itseni jo konkariksi lentokentillä, samalla kaavalla ne tuntuvat toimivan joka puolella.

Telefooni Afrikassa 2

Istun ulkona pimenevässä illassa ja kuuntelen äänimaisemaa, joka poikkeaa suuresti Taivaanrannalla totutusta.
Ilta on ukkossateen jälkeen vilpoinen - 27 astetta - verrattuna päivälämpötiloihin. Lisäksi tuuli tuntuu voimistuvan.

Aikaisemmin illalla kuului jostain kaukaa muessiinin (olikohan termi oikea) laulavalla äänellä esittämä rukouskutsu... nyt kaikuu musiikki ja perheitten ilta-askareet avoimista ikkunoista monelta suunnalta.
Pihapiiriin kuuluu seitsemän asuntoa  ja täkäläiseen tapaan pihaa ympäröi lekaharkoista rakennettu parin metrin korkuinen muuri, jossa on lukittava umpinainen portti.

Turvatontako? En usko, itse koen oloni turvalliseksi tuolla portin ulkopuolellakin, mutta en silti lähde yksin hortoilemaan. Eksyisin. Katulamppuja ei ole.

Kirjoitan tätä puhelimellani, en liitä tähän kuvia koska haluan nähdä ne ensin tietokoneellani.

Puikottamista - vaan ei sukkapuikoilla

Kuvien laatu ei kestä ankaraa tarkastelua, epäedullinen valaistus ja puhelimen kamera yhdistelmänä ei ole paras mahdollinen.

Kun puhelin kuitenkin on yleensä aina mukana se on kätevä tapa tallentaa tapahtumia.

Olin Oulussa esikoisen luona viikonloppuna ja sain jälleen harjoitella puikoilla syömistä. Kuva todistaa, että onnistuin tyhjentämään salaattilautasen japanilaisittain, myös nuo jäljellä olevat porkkanasuikaleet päätyivät suuhuni : )

Esikoinen on toteuttanut pitkäaikaisen haaveensa - itse suunnittelemansa autotallin. Hän kertoi lähes asuvansa siellä. Voin hyvin ymmärtää sen, autojen rassaaminen on ollut esikoisen harrastus pikkupojasta lähtien. 

Miniäni on myös kätevä käsistään, hän on pikkuhiljaa sisustanut talon yhden huoneen japanilaisittain. Tehnyt omin pikkukätösin kaikki puutyötkin, koska niitä ei valmiina saa mistään.

Hän on kertonut tästä projektista omassa blogissaan, joka löytyy tuolta minun blogini 'helmasta'. Teksti on japaniksi ja kääntäjän avullakaan siitä ei saa tolkkua, mutta kuvatekstit ovat suomeksi ja kuvat hyviä.

Huomenta naurun kera!

Koirattoman elämäni aamurutiineina on ensiksi kahvipannun lataaminen, sitten tietokone lämpiämään...jääkaapille, pari voileipää ja kahvimukin kanssa tietokoneelle. Sähköpostit ... muutamat blogit ja tämän sivun kuvat  tarjosivat naurun, joka ei ota loppuakseen ! Katsokaa ja naurakaa !

Tarkoitukseni oli kirjoittaa tuosta uudesta tiestä, koota sen vaiheista kuvasarja, mutta kuvat ovat jossain bittiavaruudessa. Siispä hirisen vielä hetken tuon sivuston seurassa...

Hyvää uutta vuotta!

Aivoille askartelua

Ulkona paukkuu pakkanen eikä ulkoilu maistu....niinpä nettiä tulee selailtua pitkin pyhiä enemmän kuin tavallisesti. Vastaan tulee kaikenlaista mukavaa, kuten tämäkin aivojumppa. Lapsellinen, helppokin, mutta minua tämä huvitti. Vaihtelua pelaamiselle. Ja syömiselle.

Joulun rauhasta nauttien kuuntelin Areenasta Antti Tuiskun joulukonsertin ja pidin siitä kovasti. Antista pidän muutenkin, sympaattisesta oman kylän pojasta. Suuri merkitys kuuntelunautintoon on näillä tietokoneen kaiuttimillakin, jotka vuosia sitten asiansa osaava myyjä minulle myi. Silloin kuvittelin, että vain nuoriso kuuntelee musiikkia tietokoneella, aikuiset ainoastaan hyötykäyttävät konettaan. 

Kuinka väärässä ihminen voikaan olla. M.O.T.

Hyvää joulua

Tämän kuvan myötä toivotan kaikille lukijoilleni rauhallista ja tunnelmallista joulua. Jääköön kiire ja stressi oven ulkopuolelle, vallatkoon jokaisen mielen lämpö ja lempeys!