Hyvästi vanha vuosi !

Talvi on talvi aina joulukuussa ovatpa säät millaiset tahansa. Yksi asia kuitenkin pitää paikkansa vuodesta toiseen, valon määrä lisääntyy selvästi päivä päivältä joulun jälkeen. Loppiaisena päivä on jo pirtin lämmitystä pitempi!

Säät ovat olleet vaihtelevat, lunta meillä täällä on vaikka vesisadekin on hankia verottanut.
Hiihtokauden olen korkannut pari viikkoa taaksepäin. Vanhastaan tiedän, että ensimmäisellä kerralla on viisasta hiihtää vain makustellen. Vaikka olen käynyt säntillisesti kuntosalilla koko syksyn kroppa oli ihmeissään ensimmäisellä hiihtokerralla. Aikaisempina talvina ensimmäinen kerta on tuntunut arkuutena jaloissa, mutta nyt kipein paikka oli 'allit' : )


Jälleen on yksi vuosi liittymässä jo elettyjen pitkään ketjuun, Suomella ja minulla tasavuodet täyttyvät tulevana vuonna. Suomella enemmän, minulla vähän vähemmän. Uuteen vuoteen lähden luottavaisena, elämä kantaa.
Hyvät lukijani kiitän teitä mielenkiinnosta blogiani kohtaan ja toivotan teille jokaiselle iloa ja valoa uuteen vuoteen, uskoa tulevaan ja toiveittenne täyttymistä!

Joulurauhaa!

Taas on aika joulun ajan, iloinen vilske täyttää pukin pajan. Pienten tonttujen nauru raikaa, kohta nautitaan joulun taikaa.
Joulu on ennenkaikkea lasten juhla, jännitystä, odotusta, loistavia silmiä...
Joulu on myös hiljentymistä ja muistamisen aikaa...  
Taivaanrannalta toivotellaan hyvää joulua ja onnea uudelle vuodelle!

Teatterissa

Pimeään vuodenaikaan Rovaniemen teatterin valaistu katto kiinnittää kulkijan katseen. Teatteri on Alvar Aallon suunnittelema, samoin vieressä oleva pääkirjasto. Ei ole vaikea päätellä mistä Aalto sai inspiraation noihin muotoihin.

Kävin katsomassa Joulutarinan, joka oli toteutettu yhteistyössä tanssiteatteri Rimpparemmin kanssa. Olen nähnyt saman tarinan televisiosta, mutta on elämys seurata esitystä pimeässä katsomossa, kokea ääniefektit ja valot...hiljaisuuskin puhuu. Ja se lavastus, yksinkertainen ja nerokas, jo yksin sen vuoksi kannatti mennä katsomaan näytelmä!

Lumenpaisumus

Eilen aamulla oven avaus paljasti yöllä sataneen paksun nietoksen märkää lunta. Lumi oli liian raskasta kolattavaksi, oli helpompaa tehdä pihakäytävä palloa pyöritellen : ) Tänään yön yli jatkunut hiljainen vesitihku näytti tehneen tepposensa lumiukolle, päätön epämääräinen lumikasa aamuhämärässä tervehti oven avaajaa.

Rannoilla on rauhallista

Penkoessani kuviani löysin viereisen kuvan ajalta, jolloin harrastin enemmänkin kuvaamista. Kuva on Arktikumin rannasta.

Toisessa kuvassa, nyt syksyllä otetussa, on Suutarinkorvan silta.
Kun tyttösenä tulin Rovaniemelle ei tuota vieressä olevaa maantiesiltaa vielä ollut. Rautatiesilta oli kapea, juuri ja juuri kaksi henkilöautoa mahtui kohtaamaan. Silloin autojen renkaatkin olivat kapeampia kuin nykyisin  ja toisinaan hitaassa vauhdissa juuttuivat kiskojen ja siltalankun väliin.
Silta oli varsinainen pullonkaula Rovaniemeltä pohjoiseen suuntaavalle liikenteelle, kunnes nykyinen nelostien silta valmistui v. 1965.
Olen asunut niin kauan Rovaniemellä, että minulla alkaa olla omaa historiaa joka puolella kaupunkia.

Viikonloppuvieras

Huomenta! Täyttäisitkö minun ruokakuppini, kiitos!
Ja kiitos kysymästä nukuin hyvin, sinun petisi on pehmeämpi kuin se makuupaikka, jonka minulle valmistit. Hiukan minua kyllä häiritsi sinun levoton unesi, käänsit ja väänsit... mutta ymmärrän sinua, minäkin usein unissani juoksen keräämässä jäniksen papanoita metsässä.... anna jo se ruokakuppi! Olen kovalla harjoittelulla oppinut kärsivällisyyttä, mutta rajansa silläkin....ehdit kyllä ladata sen kahvinkeittimen sittenkin kun ollaan tultu ulkoa takaisin....mutta nyt sitä ruokaa ....

Oivallus...oppiminen

     

Kello ja ajanhallinta on tärkeää asioiden sujumisen kannalta. Yli vai vaille? Variaatioita löytyy ja niiden välisen logiikan tajuaminen on edellytys oppimiselle.
Olemme tapailleet Ayaanin kanssa, mutta tähän syksyyn saakka varsinainen suomen kielen haltuunotto on jäänyt pienen taaperon jalkoihin. Nyt taapero on päiväkodissa ja äiti käy Rovalassa nauttimassa ammattimaista opetusta.
Käymme yhdessä läpi hänen kotitehtäviään viikottain. Oivallus - tehtävän ratkaisu = onnistumisen riemu! Se on äärimmäisen palkitsevaa tukiopettajalle : )

Vieraan kielen haltuunotto on paitsi haastavaa myös mielenkiintoista. Maailman yhä 'kutistuessa' on englannin kieli ottamassa kolmannen kotimaisen kielen aseman Suomessa. Tätä vastaan ei auta kapinoida vaikka se joskus ärsyttääkin. Olen ottanut lusikan kauniiseen käteen ja alkanut jälleen pakertaa Rovalassa kielitunneilla. Paljon on kiinni opettajista, heidän tavastaan opettaa. Eräs heistä,  Daniel,  itsekin suomen kielen opiskelleena osasi hyvin  asennoitua oppilaan asemaan.

Tällä kertaa kurssiamme vetää syntyperäinen suomalainen kieltenopettaja ja pidän hänen tavastaan panostaa perusasioihin, ääntämiseen ja intonaatioon sekä sanojen sitomiseen lauseessa. Tässä pari nopeasti toistettuna kielen solmuun saavaa harjoitusta:
-  two very worried vicars walked to the van
- how much wood would a woodchuck chuk if a woodchuck could shuck wood !

 Ymmärrän hyvin Ayaanin suuren urakan vaatiman ponnistuksen - kokonaan vieras maa, kulttuuri ja kieli! Asenne ratkaisee ja se hänellä on loistava.

Yhtenä aamuna

Aamun sarastaessa uni kaikkosi eikä suostunut palaamaan. Kävelin kahvipannulle ajatuksena ladata se porisemaan, mutta vilkaisu ikkunasta sai toisiin ajatuksiin. Oli niin houkutteleva sumumaisema, että päätin lähteä kameran kanssa ulos. Pitkästä aikaa.

Omat kasvatit

Kesä alkaa kallistua syksyyn, mustikka-aika on lopuillaan, puolukat punertavat ja koivuissa näkyy jo enemmän ja enemmän keltaista väriä.

Runsaat sateet ovat kasvattaneet perunat suuriksi. Lehdissä näkyy tummia laikkuja. varmaan jonkun sortin kasvitauti, siksipä kuopus leikkasi varotoimena varret poikki.
Perunoilla riittää kokoa jo yllinkyllin, maitopurkkiperunat jopa liiankin suuria. Olisi ollut hyvä lisätä perunan syöntiä, mutta ei sitä määräänsä  enempää....

Muutakin syötävää tarttui mukaan, pieni määrä viinimarjoja ja kauan sitten kaadetusta koivunkannosta suuri määrä sieniä.
Päivän päätteeksi leppoisa kahvihetki kuopuksen kanssa muistorikkaassa pirtissä niitä näitä jutellen antoi hyvän mielen kotimatkalle.

Kuin jalatonna

Minun pikkuiseni on saanut siipeensä omassa pilttuussaan. En tiedä varmasti  kuka tai mikä on vahingon aiheuttanut, itse olen siihen syytön.
Kaikki asiaan liittyvä ilmoittelu hoitui netissä. Kärtykäyrä oli korkealla mutta laantui yllättäen, kun soitin vakuutusyhtiöön. Siellä oli ystävällinen ja neuvova virkailija, tuli mieleen ne IF:in mainokset joissa viulua soitellen homma hoituu.  Onneksi autossani on ilkivaltavakuutus.
Silti tuntuu orvolta olla viikko ilman autoa, koska takalasi on tilaustavaraa ja nyt on viikonloppu vastassa.