Minulla tuntuu olevan kahdenlaisia aamurutiineja: hitaita heräämisiä peiton alla venyttelyineen tai sitten silmät puoliummessa puolipukeissa ulos ja lopullinen herääminen ulkona taakse vilkaisten; seuraakohan kaveri perässä.
Aikoinaan Juuson kanssa katsastimme ja hyväksyimme pesäpaikaksemme tämän alueen, koska heti pihalta aukeaa kaupunkimetsä. Aamu-ja iltapissit hoituu ilman hihnaa.
Tänään oli vuorossa jälkimmäinen aamurutiini.
Eilen sain vieraakseni Levi lappalaisen . Meillä on Suhde, tapailemme epäsäännöllisin väliajoin ja nautimme yhdessäolosta. Edellisestä tapaamisesta on kulunut jo kotvan aikaa, mutta Levin suunta ulko-ovelta oli suora lelukorille. Ja sieltähän se lempilelu röhkivä possu löytyi ja saikin sitten röhkiä pitkin iltaa.
Että onko minulla muuta elämää?
No joo, onhan sitä, mutta vajaat kaksi vuotta ilman omaa koiraa on osoittanut siitä puuttuvan tärkeän elementin. 24v. koirien parissa sekä vapaalla että työssä menee veriin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti