Peruna on ehtinyt jo kukkaan. Kannatti esikasvattaa niitä maitopurkissa. Laitoimme myös pelkästään idätettyjä pottuja kasvamaan ja ne olivat selvästi jäljessä kasvussaan.
Lannoitus ei taida olla kohdallaan, lehdissä ei ole rehevä vihreä väri. Pitänee antaa niille jotakin lisälannosta.
Kitkemiseen kului useita tunteja, juolavehnä on tiukasti maassa kiinni juurineen. Toisaalta siitä saa hyvän otteen kun se on ehtinyt kasvaa pitkäksi. Samoin ohdakkeesta, mutta se irtoaa helposti. Pitää olla vain paksut hanskat kädessä, se on piikikäs veijari.
Oli niin kuuma etteivät itikatkaan kiusanneet, muutaman paarman pureman kuitenkin sain.
Takajalkani ei pitänyt tuntien kumartelemisesta, kävellessäni taapersin kahtaalle kuin ankkamuori, mutta toisaalta ruumiin rääkkääminen oikealla työllä tuntuu mukavalta.
Kotimatkalla päätin poiketa kuopuksen luona rupattelemassa satotoiveista.
Kuopus oli saanut päälakeensa runsaasti vuotavan haavan, jota miesten tapaan vähätteli, ja jonka äiti välttämättä halusi nähdä. Ei ollut ihan pikkunaarmu! Suihkuttelin kuivunutta verta hiuksista ja puhdistin haavan desinfioinitaineella. Jutellessamme seurasin miehen vointia ja puheita; ihan järkeviä se jutteli : )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti