Tärkeätä ei ole aamutuimaan siistiä kotia vaan nauttia hallitusta epäjärjestyksestä ja nuoren koiran elämänriemusta!
Video kertoisi paremmin Sulon vauhdikkaista spurteista ulos ja sisään; hyvät lukijani käyttäkää mielikuvitustanne...
Takapihan ovi on auki tarkoituksella, Sulo saa halutessaan olla takapihalla. Toki seuraan sitä kaiken aikaa salavihkaa, mutta se ei tunne kiinnostusta takapihan ulkopuolelle.
Ja tästä pääsenkin lempiaheeseeni, koiran tapakasvatukseen.
Olen useinkin verrannut ihmistä ja koiraa lajina, kummankin varhaiseen henkiseen kehitykseen pätee samat lainalaisuudet: minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa!
Erona koiran kehitykseen ihmisellä on etuna vuosia aikaa oppia tarpeelliset asiat kun taas koiran pitäisi (pitää) tulla yhteiskuntakelpoiseksi koirakansalaiseksi muutamassa kuukaudessa. Kenen on vastuu?
Ihmisenpä tietenkin. Avainasemassa on kasvattaja valitessaan jalostusmateriaalia ja hoitamalla emää ja pentuja, mutta myös löytämällä oikeanlaisen kodin pennuilleen.
Pennun uudessa kodissa pitää myös valmentautua tulevaa perheenjäsentä varten, pitää hankkia runsaasti tietoa koirasta lajina, tutustua valitsemansa rodun ominaisuuksiin ja kasvattajiin yms. Ja pitäisi myös sisäistää oppimansa, joka kylläkin oman kokemukseni mukaan tapahtuu vasta kantapään kautta.
Edellä oleva on täysin omasta päästäni ja täysin yleisellä tasolla omiin kokemuksiini perustuen.
Voisin kirjoittaa tästä vaikka miten pitkään, mutta kello käy ja Sulolla on tapaaminen, siis matkaan.....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti