Se ei piittaa runsaista vesisateista eikä satunnaisesta kuivahtamisesta, se virkistyy aina uudelleen ja uudelleen pienellä hoidolla.
Kiinanlyhtykin on saanut värin lyhtyihinsä, ihme kyllä näillä leveysasteilla. Itse kasvi on kärsinyt myyristä ja muistakin vegaaneista. Kesän säät ovat olleet otolliset kaikenlaisille ötömönkiäisille.
Vaikkakaan takapihani ei kelpaisi puutarhakirjan mallisivuksi se toimii oivallisesti koiravieraitteni kesäisenä olohuoneena.
Itsestänikin on ihanaa työntää paljaat varpaani aamukasteisen nurmikon sekaan.
Nautin myös takapihani rauhasta suurten puiden katveessa, ympäristön äänet vaimentuvat puiden oksistoon. Lueskellessani usein kirja putoaa syliini ja ajatukset karkaavat muistoihin...Juuso ja Iida nauttimassa auringosta...Nekku haravoimassa... pennut ihmettelemässä maailmaa...
Hyötykasvikokeiluni ...hmm...no jaa....
Ruusukaali kasvoi korkeutta, mutta 'ruusut' jäävät pieniksi. Laitoin kyllä istuttaessa runsaan lannoituksen jota lisäilin vielä kesän mittaan, mutta ruukussa ei liene multatilaa riittävästi noin isolle kasville. Vaan jos näin lämmintä syksyä jatkuu pitkälle niin kukapa tietää vaikka nuo 'ruusutkin' vielä turpoisivat.
Ämpäripottua en ole vieläkään katsonut, ne säilyvät parhaiten mullan seassa.
Porkkanatkin kasvoivat napostelukokoisiksi, ovat makeimmillaan. Tähän aikaan syksystä niiden pitäisi olla kyllä jo suurempia, mutta epäilen jälleen sopimatonta kasvualustaa ja hoitoa.
Onneksi ruokatalouteni ei ole oman kasvatuksen varassa : )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti