Parkkihallin kaikuvat äänet olivat pojalle outoja, mutta mitäs niistä kun turva oli kelkassa. Lisää ihmeitä; puhuva hissi!
Ulos selvittyämme pasteerailimme hetken aikaa pitkin seinänvieriä lähikontaktissa toisiimme, välillä pysähtyen maailmaa ihmettelemään.
Olo oli kuin suuressa metropolissa, kukaan ei kiinnittänyt meihin huomiota, ihmiset vilistelivät ohi kuin lauma kiireisiä muurahaisia.
Kiersimme Lapinaukean urheilukentän, postien lukemiseen Blackylla kului runsaasti aikaa ja pissaa!
Takaisin autolle ja matkaan, nyt rautatieasemalle. Näimme jyrisevän ja haisevan dieselveturin, kävimme istuskelemassa asemahallissa, jossa muutama matkustaja oli lipunostopuuhissa.
Reissun päätteeksi rentouduimme uimarannan viereisillä kallioilla.
Olen oikein tyytyväinen Blackyn suoriutumiseen oudoissa oloissa!
On "miehellä" hyvät oltavat :)Erillaista ohjelmaa joka päivälle.
VastaaPoista