Hae tästä blogista

tiistai 22. toukokuuta 2012

Kohtaamisia

Tyhjiöllä on tapana täyttyä, fraasi, mutta niin totta!
En puhu nyt koiravajauksesta Taivaanrannalla, vaikka sekin on totta. Siihen kenties tulevaisuudessa tulee täytettä..... Huomio lähipiiri  KENTIES : )   ehkä   perhaps  kanske  võib-olla  forse  : D

Ensimmäinen vuosien takaisesta elämästäni juontuva yllätys-yhteydenotto tapahtui viimevuoden puolella maatessani leikkauksen jälkeen sairasvuoteella lasareetissa. Entinen työkaverini PV:n ajoilta, eläkkeellä oleva 'mestarisotilas' (sotilasmestari) sattui soittamaan kuulumisia vaihtaakseen! Edellisestä juttutuokiostamme oli kulunut vähintään kymmenen vuotta. Paljon oli vettä virrannut niin Oulujoessa kuin Kemijoessakin ja paljon tapahtunut kummallekin!
Vierailin mestarisotilaan luona viimeksi Oulussa käydessäni ja päivitimme kuulumiset.
Samassa työpaikassa palveli Levin reissun bussikuskikin : )

Marin tapaaminen Levillä oli yhtä odottamatonta ja yllättävää kuin salaman leimahdus kirkkaalta taivaalta. Ja josta olen edelleen vaikuttunut!

Sokerina pohjalla eilinen.
Kävin tapani mukaan kaupassa Prismassa. Olin poislähdössä pihalla laittamassa kauppakassia autoon, samaa puuhasteli viereisenkin auton kuski. Vilkaisin tarkemmin häntä koska hänellä oli koira autossaan. Kuinka ollakaan, hän osottautui naapurikseni kultaiselta 60-luvulta! Aikaan, jolloin hän oli keskenkasvuinen tyttönen ja  minulla vasta lapsistani esikoinen syntynyt!
Siinä ihmeteltiin ja päiviteltiin ajan kulumista ja Rovaniemen pienuutta kylmässä tuulessa. Kerrottavaa riitti ja riitti, siirryimme sisätiloihin jatkamaan juttua. Kävi ilmi, että meillä on montakin yhteistä mielenkiinnon kohdetta, mm.luonnonyrtit ja kansanlääkintä. Ja voi sitä naurun määrää krempoista huolimatta ja niiden kustannuksella, sen perusteella me molemmat saimme runsaasti lisävuosia!

2 kommenttia:

  1. Ihania kohtaamisia! Olin tänään kauapssa ja harmitti, kun kouluaikainen tuttavani käänsi selkänsä joka kerran, kun lähestyin...noh, mitäs mä hänen kuulumisillaan olisin tehnytkään. Harmitti kyllä, ei sitä nyt noin tarvisi, viime tapaamisestamme on ainakin...melkoisesti aikaa. Toki hän on aina ollut tosi hiljainen. Tottapa mä olen sellainen päällekäyvä, heh. Olipas toi vöib-olla jotenkin tutunoloinen...voip olla...niinhän mekin joskus sanomme

    VastaaPoista
  2. Älä oo moksiskaan, hänellä oli ehkä vaikea tilanne, eikä halunnut/jaksanut sitä ruotia. Mie olen ite mokannut just tuolla tavalla ja häpeän lopun ikääni. Vaan kuka selviää tästä elämästä mokaamati, mie vaan kysyn!
    Virossa sanovat silleesti pehmeästi võib-olla : D

    VastaaPoista