Hae tästä blogista

sunnuntai 27. toukokuuta 2012

Surua

Ajatukseni ja myötätuntoni Hyvinkään uhrien omaisten ja ystävien  puolesta täyttää mieleni.
Omissa asioissanikin on ollut ja on edelleen pohtimista ja valintojen tekemistä, mutta saan valita...

Toisin on niiden, joita kohtaa ulkopuolinen ja yllättävä väkivalta. Sellaisen edessä jää sanattomaksi. Siksi en ala ruotimaan tämän yhteiskunnan turvattomuutta ja syitä siihen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti