Retkipäivä

Viikkojen 'kotiaresti' vaatii veronsa, halusin virkistystä,  siksipä pyysin Seija-ystävääni mörönsyötiksi aikomalleni kotiseuturetkelle. Sairaalan ohjeiden mukaan autolla ajo olisi luvallista kuuden viikon jälkeen leikkauksesta. Koska haluan kaikelle tekemiselle/tekemättömyydelle perusteet tulin siihen tulokseen että olen ajokunnossa jos pystyn siirtymään autoon ja siitä ulos vääntämättä uutta niveltäni virheasentoon.

Kyynärsauvat tuovat omat hankaluutensa siirtymiin, siksi ajokortin omaava mörönsyötti/asistentti on tarpeen varmuuden vuoksi. Perustelut hyväksytty?

Vaikka lähdimme liikkeelle vailla päämäärää valikoitui ensimmäiseksi käyntikohteeksemme Kirkkolampi. Olen siitä kirjoittanut jo aikaisemminkin (kesäkuu/-11) ja toiveena oli myös etsiä Lootinpetäjä, joka myös vilahti keväisessä tulvakirjoituksessani. Tulimme siihen tulokseen, että se on kaadettu rakennusten tieltä pois. Vain tämän löysimme!

Viihdyimme paikalla pitkään istutuksia ihaillen ja tutkaillen eri lajikkeiden runsautta. Tähän aikaan kesästä ovat jo vesilintupoikueet ihmisten ilona rannoilla. Niitä on ruokittu ja ne osaavat tulla pyytämäänkin murusia, samoin kuin paikalla asustavat  varpusetkin.
Aikamme puistossa oleskeltuamme päätimme lähteä Napapiirille, mutta kesken matkan alkoi kiinnostaa Vikaköngäs! Sielläkin retkeilimme aikanaan, kun Seijalla oli saksanpaimenkoira Nero ja minulla Juuso (joka pitkään uskoi olevansa saksanpaimenkoira!).
Vikakönkäällä iski nälkä ja lähdimme takaisinpäin Napapiirille syömään. Tulihan sielläkin sitten pyörittyä, Taigakoru on suosikkini, lappilainen yritys.

Tämä kuva oli jäädä pois blogista.
Napapiirillä Joulupukin Posti on minulle must-juttu!
Sinne saapuu kirjeitä Pukille ympäri maailmaa ja monet lapset lähettävät tutista luopuessaan sen Pukin poroille annettavaksi.

Sieltä lähtevät kirjeet ja kortit varustetaan erikoisleimalla. Ne voi panna tiettyyn postilaatikkoon, jolloin ne lähetetään vasta jouluksi saajilleen.


Onnistuneen ja tunteja kestäneen retkeni päätti yllätys kotona. Avain ei sopinut lukkoon, ovi oli ja pysyi kiinni!
Yllätys oli vain hetkellinen, tokihan olin tietoinen taloyhtiössä suoritettavasta lukkojen uusinnasta, vaan enpä aamulla tullut ottaneeksi myös uutta avainta völjyyn.
Eikun puhelin kauniiseen käteen ja odottelua.... Huoltomiehen saapuessa kävi ilmi, ettei heillä ollut vielä taloyhtiömme uutta yleisavainta ):-
Lisää odottelua, kun huoltomies lähti lukkoliikkeeseen avaimen hakuun....
Ei ollut pakkasta, hyttysetkään eivät olleet runsaslukuisia, huoltomies armahti, ei perinyt maksua....
Loppu hyvin, kaikki hyvin!